Suomi ja Ruotsi ovat olleet Naton aktiivisimpia kumppaneita puolustusliiton rauhankumppanuusohjelman perustamisesta lähtien vuonna 1994. Naton kumppanuusohjelmien perimmäisenä sotilaallisena tavoitteena on tukea kumppaneita uudistamaan puolustuksen rakenteitaan ja kehittämään kansallisia kyvykkyyksiään Naton standardien mukaisesti. Kumppanimaiden tulee olla hyvin valmistautuneita ja edukseen erottuvia mahdollisia jäsenehdokkaita, ja niillä tulee olla pätevät sotilaalliset kyvyt osallistua operaatioihin. Suomi ja Ruotsi täyttävät kykyjä koskevan edellytyksen, mutta ovat pidättäytyneet puolustusliiton jäsenyydestä.

Sekä puolustusliitto että sen kumppanuudet ovat kuitenkin muuttuneet sitten 1990-luvun. Kaksitoista entistä kumppanimaata ovat nyt puolustusliiton jäseniä, ja jäljellä olevat kumppanit eroavat toisistaan sekä taustaltaan että poliittisilta ja sotilaallisilta päämääriltään.

Raportti kuvailee ja vertailee Suomen ja Ruotsin sotilaallista yhteistyötä Naton kanssa. Vallitseva trendi Itämeren alueella on, että maat keskittyvät puolustamaan omaa aluettaan. Koska Suomen ja Ruotsin uhkakäsitykset ovat yhä yhdenmukaisemmat ja mailla on aiempaa enemmän yhteistyöhön perustuvia keinoja uhkiin vastaamiseksi, pohjoismaiset kumppanit voisivat suuntautua lähemmäs toisiaan ja Natoa. Tämä yhteinen visio riittävistä puolustuskyvyistä madaltaisi kynnystä nykyistä syvempään puolustusyhteistyöhön pohjoismaisten kumppanien ja Naton kesken.

Juha Pyykönen
Juha Pyykönen