ÖLJYVALTIOIDEN ILMASTOPOLITIIKKA UHKAA LÄHI-IDÄN VAKAUTTA

Suomenkielinen tiivistelmä Ulkopoliittisen instituutin Working Paperista numero 62 ja Briefing Paperista numero 58

Lähi-itä on yksi maailman haavoittuvimmista alueista ilmastonmuutoksen mahdollisille kielteisille vaikutuksille. Seuraukset tulevat olemaan voimakkaimpia alueen köyhimmissä ja heikoimmissa valtioissa, ja erityisesti niissä, joilla on niukalti vettä maaperällään. Tästä huolimatta Lähi-idän arabimaat eivät toistaiseksi ole tosissaan tarttuneet ongelmaan kansainvälisellä, alueellisella tai edes kansallisella tasolla.

Ilmastonmuutospolitiikka on Lähi-idän alueella varsin uutta. Perinteiset turvallisuusongelmat, kuten sodat, sisällissodat ja epävakaa naapurusto, ovat pitäneet yhä lähinnä ympäristöongelmaksi mielletyn ilmastomuutoksen pitkään taka-alalla sekä valtioiden agendalla että kansalaisten arvomaailmassa. Alueen maiden välinen epäluuloisuus, kiistat ja konfliktit ovat myös vaikeuttaneet, jopa estäneet, kahden- ja monenkeskistä yhteistyötä.

Ilmastonmuutoksen edetessä Lähi-idän keskilämpötilan arvioidaan nousevan jopa useita asteita vuosisadan loppuun mennessä. Tämän seurauksena myös sademäärät vähenisivät kymmeniä prosentteja nykytasosta. Vesi on aina ollut Lähi-idän kipupiste ja ilmastonmuutos vain pahentaa asiaa. Myös merenpinnan nousu uhkaa jättää alleen merkittäviä rannikkoalueita. Lisäksi ilmastopakolaisuus alueella ja sen valtioiden välillä saattaa kasvaa aiheuttaen yhteiskunnallista epävakautta. Kielteiset vaikutukset talouteen puolestaan voivat olla joko ilmastonmuutoksen itsensä tai sen torjunnan aiheuttamia.

Selkeä jako koettujen intressien suhteen on havaittavissa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa Persianlahden Opec-jäsenmaiden ja muiden arabimaiden välillä. Öljyn ja maakaasun vientituloista riippuvaisten Persianlahden öljymonarkioiden vaakakupissa painavat ylivoimaisesti eniten ilmastonmuutoksen torjunnan aiheuttamat potentiaaliset taloudelliset menetykset. Vaikka tällaisista menetyksistä ei toistaiseksi ole ollut konkreettista näyttöä, ne ovat Opec-maiden ryhmälle tärkein neuvottelukysymys kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.

Perinteisen Lähi-idän arabivaltioilla ei joko ole öljyä tai niiden öljyvarat ovat ehtymässä. Siksi niiden ainoana vaihtoehtona on tähän asti ollut seurata vauraampien alueellisten liittolaistensa politiikkaa, vaikka se olisi näiden omien intressien vastaista.

Vaikka arabimaat koettavat alueellisella tasolla tiivistää ilmastoyhteistyötä jakoordinoida ilmastopoliittisia kantojaan, tulos on toistaiseksi ollut laimea. Arabimaat ovat useiden kansainvälisten ja alueellisten sopimusten ja yhteistyökehikkojen jäseniä, mutta ne osallistuvat yhteistyöhön epätasaisesti ja monet eivät osallistu lainkaan. Öljynviejämaiden taloudelliset intressit ovat vahvasti edustettuina arabimaiden kansainvälisen tason politiikkakoordinaation tasolla. Öljynviejämaiden intressit heijastuvat myös arabimaiden ministeritason julistuksissa. Lisäksi ilmastopoliittisten kantojen koordinaatio ja alueellisten julistusten toimeenpano on heikkoa, ellei olematonta.

Nykytilanteessa ilmastonmuutoksen mahdolliset kielteiset vaikutukset Lähi-idässä jäävät huomiotta. Jos trendi jatkuu, siitä seuraa todennäköisimmin kansainvälisten ilmastopoliittisten kantojen syvä kahtiajakautuminen öljynviejämaiden ja muiden arabimaiden kesken. Heikko yhteistyö hankaloittaa entisestään köyhempien arabimaiden sopeutumista ilmastonmuutokseen, mikä puolestaan edelleen lisää alueen epävakautta.

Taloudellinen riippuvuus öljytuloista tekee öljynviejämaista rakenteellisesti epävakaita. Siksi Persianlahden monarkioiden tulisikin pyrkiä monipuolistamaan talouksiaan ennen öljyn kansainvälisen kysynnän pysyvää laskua. Persianlahden Opec-maiden tulisi pyrkiä lähestymään kansainvälistä ilmastonmuutoksen torjuntaa nykyistä tasapainoisemmalla tavalla, jotta vältyttäisiin etujen vastakkainasettelulta ja luotaisiin edellytyksiä kestävälle, vakaalle kehitykselle.

Tällainen lähestymistapa ottaa huomioon myös ilmastonmuutoksen mahdolliset kielteiset vaikutukset koko Lähi-idässä. Ilmastonmuutoksen torjunnasta ja kotimaisen energiaturvallisuuden kohentamisesta on hyötyä toisilleen. Samoin vaihtoehtoisiin energiateknologioihin sijoittaminen edesauttaa talouden monipuolistamista. Öljynviejämaiden tulisikin tunnustaa nämä tosiasiat poliittisten ratkaisujen lähtökohdiksi.

Lähi-idän öljyttömien arabimaiden tulisi puolestaan pyrkiä vahvistamaan sopeutumiskykyään ja politiikkaansa muun muassa teollisuusmaiden tuella. Lisäksi kaikkien arabimaiden kannattaisi kehittää keskinäistä yhteistyötä muun muassa uusiutuvien energiamuotojen ja -teknologioiden sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen alueilla, sillä nämä ovat kaikkien maiden intresseissä. Todellista alueellista, koko Lähi-idän kattavaa yhteistyötä ei ole näköpiirissä, mutta arabimaiden kesken tällainen on mahdollista.