Muutokset turvallisuusympäristössä ja Ruotsin turvallisuuspolitiikassa 2000-luvun alussa tekivät laajamittaisen kansallisen tason suunnittelu- ja varautumistoiminnan tarpeettomaksi. Se johti Ruotsin siviilivarautumisjärjestelmän hajauttamiseen. Covid-19 on viimeisin muistutus Ruotsin varautumisen puutteista. Aikaisempia varoituksia olivat Kaakkois-Aasian tsunami vuonna 2004 ja metsäpalot vuosina 2014 ja 2018.

Ruotsissa rakennetaan parhaillaan modernisoitua järjestelmää, jolla vastataan laajasti erilaisiin haavoittuvuuksiin ja uhkiin. Toimiva siviilivarautuminen ei ole vain itsessään tärkeä, vaan sen on tarkoitus edesauttaa Ruotsin kokonaismaanpuolustusta. Järjestelmän uudelleenrakennus on kuitenkin hidasta ja hintavaa. Ruotsin kriisivalmiusjärjestelmälle tunnusomaista ovat monimutkainen viranomaiskenttä ja eroavaisuudet sektorien ja alueiden välillä.

Ruotsin perustuslaki ei salli poikkeuksia kriiseissä, ja poliittinen ohjaus on kielletty. Koronavirusepidemia voi kuitenkin sytyttää keskustelun lainsäädännön muutostarpeesta.