• Venäjä on määritellyt strategisen vakauden konseptinsa uudelleen. Kun aiemmin se sisälsi vain Venäjän ja Yhdysvaltojen väliset suhteet ydinaseissa, nyt se on laajentunut käsittämään kaikki sotilaallisen toiminnan muodot. Lisäksi se integroi paikalliset, alueelliset ja globaalit kysymykset yhteen viitekehykseen.
  • Venäjä tarkastelee Pohjois-Eurooppaa ensisijaisesti sen suhteessa Natoon ja Yhdysvaltoihin. Tämä vaikuttaa myös Pohjoismaihin silloin, kun Venäjä arvioi niiden toimia alueellisen puolustuksen rakentamisessa omasta vakauden määritelmästään käsin.
  • Venäjälle turvallisuusympäristöt ovat järjestelmiä, joiden tasapainoa sen on pidettävä yllä erilaisin menetelmin. ”Puolustuksellisiin” keinoihin kuuluu sotilaallisen voiman kasvattaminen, ja ”offensiivisia” keinoja ovat painostus ja uhkailu. Pohjois-Euroopassa nämä toimet ovat vuodesta 2016 kohdistuneet erityisesti Norjaan.
  • Norjanmeri ja arktinen alue vaikuttavat olevan militarisoitumassa uudelleen, ja osa Venäjän sotatoimista on ylittänyt kylmän sodan aikaisen tason.
  • Pohjoismaiden on syytä olla tietoisia siitä, että Venäjän käsitys alueellisesta vakaudesta eroaa heidän omastaan. Luottamusta rakentavasta viestinnästä huolimatta Venäjä saattaa nähdä ulkovaltojen välisen yhteistyön tai jopa yritykset pitää yllä kansallista puolustusta vakautta horjuttavana toimintana.