Huoltovarmuus on keskeinen konsepti Suomen kansallisessa turvallisuusajattelussa, mutta se ei ole juurtunut EU-tasolle.

Viime vuosina EU on kuitenkin alkanut kiinnittää huomiota useisiin huoltovarmuuskysymyksiin. Huoltovarmuusteemoista on myös tullut kiinteä osa kahta EU-päätöksenteolle keskeistä käsitettä, eli resilienssiä ja strategista autonomiaa.

Käänne EU:n ajattelussa näkyy muun muassa Euroopan komission viimeaikaisessa työssä liittyen Euroopan terveysunioniin, kriittisten raaka-aineiden saatavuuteen, kriittisten toimijoiden häiriönsietokykyyn (CER-direktiivi) sekä kyberturvallisuuteen (NIS2-direktiivi).

Suomen tulisi hyödyntää tätä kautta aukeavat mahdollisuudet edistää huoltovarmuusajattelua EU-tasolla. Tämä tukisi Suomen kansallista varautumista, vaikka EU:n pyrkimysten laajuus, fokus ja luonne eroavatkin suomalaisista huoltovarmuusperinteistä.

EU:n lähestymistapa huoltovarmuuteen säilyy todennäköisimmin pirstaloituneena, mikä heijastelee unionin vaihtelevaa toimivaltaa sekä jäsenvaltioiden eriäviä näkemyksiä ja niiden ainaisia huolia kansallisen itsemääräämisoikeuden säilymisestä.