Euroopan unioni on voimakkaasti riippuvainen ulkomaisesta energiantuonnista, joka kattaa yli puolet EU:n kysynnästä. Riippuvuus on erityisen voimakasta fossiilisissa polttoaineissa, joissa Venäjä on EU:n pääasiallinen kauppakumppani.
Ukrainan kriisin ja siitä seuranneen Venäjä-suhteiden kiristymisen vuoksi EU haluaa aiempaa voimakkaammin laajentaa kumppanivalikoimaansa energiantuonnissa. Tämä on erityisen tärkeää maakaasun tuonnissa, sillä usealla EU-maalla on rajallisesti vaihtoehtoja venäläiselle maakaasulle.
EU-maiden kansalliset energiamarkkinat ovat huonosti yhteydessä toisiinsa. Jäsenmaat voivat päättää omat energiapalettinsa ja neuvotella toimitussopimuksia kolmansien osapuolien kanssa konsultoimatta EU-kumppaneitaan. Tämä on johtanut suuriin hintaeroihin jäsenmaiden välillä.
Näihin asioihin puuttuakseen Euroopan komissio on ehdottanut EU:n energiaunionin perustamista. Projektin tavoitteisiin kuuluvat EU:n energiamarkkinoiden integraatio, energiatoimittajien monipuolistaminen, energiatehokkuuden parantaminen ja talouden muuttaminen hiilettömäksi.
Energiaunionin toteuttamisesta tullee kuitenkin haasteellista. Yhtäältä EU:lla on tarve luoda asianmukaiset hallintamekanismit EU:n tasolle. Toisaalta jäsenmailla on energian suhteen eriäviä kansallisia intressejä, ja maat ovat vastahakoisia luopumaan kansallisista erioikeuksistaan.