Catherine Ashtonin seuraaja aloittaa tulevana syksynä kautensa EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana. ”Korkea edustaja 3.0” voi vahvistaa ja kehittää tätä tärkeää EU-virkaa.

EU:n ulkosuhdetoimintaa on arvosteltu strategian ja prioriteettien puutteesta. Sekä EU:n ulkoministerit että uusi korkea edustaja hyötyisivät siitä, että päättäisivät selkeistä prioriteeteista yhdessä heti kauden aluksi.

Ashton ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ovat kuluneella kaudella jakaneet sopuisan mutta vähäpuheisen johtamistyylin. Tämä ei silti ole poistanut riskiä siitä, että uudet johtajat ajautuisivat kilpailuun sananvallasta EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvissä asioissa. On tärkeää, että tulevat johtajat koettavat ylittää ulkoasiainneuvoston ja Eurooppa-neuvoston väliset jakolinjat ja pyrkivät johtamaan yhdessä.

Korkean edustajan tulee toimia komissiossa aiempaa aktiivisemmin. Jos komission työnjakoa uudistetaan komissaarien välistä hierarkiaa lisäämällä, korkean edustajan vaikutusvalta komission varapuheenjohtajana voi lisääntyä. Esimerkiksi EU:n naapuruuspolitiikka hyötyisi komission sisäisen työnjaon ja valtasuhteiden uudelleenmäärittelystä.

Yksi tulevan korkean edustajan tärkeimmistä tehtävistä on taata, että jäsenmaiden omistajuus EU:n ulkopolitiikassa ja sen instituutioissa säilyy. Korkean edustajan kabinetti voi toimia ulkopolitiikan johtajan, Euroopan ulkosuhdehallinnon ja jäsenmaiden välisenä sillanrakentajana.

Niklas Helwig
Johtava tutkija – Euroopan strateginen autonomia