Arktista luontoa on vaikea hyödyntää
Aamulehti
Pekka Kymäläinen

Utrikespolitiska institutets forskare Harri Mikkolas och Juha Käpyläs Briefing Paper 127 ‘Arctic economic potential: The need for a comprehensive and risk-aware understanding of Arctic dynamics’ nämndes i Aamulehtis artikel. I artikeln framgick det att forskarna betonat att det  arktiska områdets olje- och gasfyndigheter inte är lätta att återvinna p.g.a. utmaningarna i området.

 

 

Analyysi

Pekka Kymäläinen

1. Öljyn ja kaasun tuotantokustannukset ovat pohjoisessa korkeat.

2. Koillisväylä on vielä liian vaarallinen.

3. Ympäristötuhot voivat tuoda jättikorvaukset.

Arktisen alueen taloudellinen hyödyntäminen on viime aikoina ollut näkyvästi esillä. Lisäksi uuden merireitin avautuminen Euroopan ja Aasian välillä Koillisväylän tullessa yhä enemmän liikennöitäväksi on herättänyt lisää kiinnostusta arktiselle alueelle.

Ulkopoliittisen instituutin juuri julkaisema raportti arktisen alueen taloudellisesta potentiaalista lyö kuitenkin jäitä hattuun. Alueella sijaitsee ainakin 13 prosenttia maailman hyödyntämättömistä öljyvaroista ja jopa 30 prosenttia kaasusta. Alueen haasteet ovat kuitenkin niin vaikeita, etteivät tutkijat Harri Mikkola ja Juha Käpylä usko taloudellisen hyödyntämisen toteutuvan nopeassa aikataulussa.

Pelkästään öljy- ja kaasukenttien hyödyntämisen tekniset vaikeudet tuovat sellaisia haasteita, etteivät venäläiset suuryhtiöt pysty yksin niistä selviytymään. Syvänmeren porauksessa tarvitaan sellaista ammattitaitoa, jota venäläisillä ei ole. Gazprom ja Rosneft tarvitsevat länsimaisten yhtiöiden apua.

Suomen entinen pääministeri Esko Aho totesi Aamulehdessä huhtikuun puolivälissä, että parhaimmillaan arktinen osaaminen ja kasvu voivat avata Suomelle saman kokoluokan mahdollisuuden kuin sodanjälkeinen jälleenrakennus tai 1990-luvun Nokia-buumi.

Ulkopoliittisen instituutin raportissa myönnetään arktisen alueen mahdollisuudet, mutta jo ympäristöolosuhteet, yhdyskuntarakenne ja teknologia tuovat sellaisia haasteita, ettei arktisen alueen hyödyntäminen ole helppoa.

Koillisväylää eivät pysty pitkään aikaan seilaamaan maailmankaupan työjuhdat eli jättimäiset konttialukset. Lähellä Venäjän rannikkoa kulkeva väylä on vielä pitkän aikaa liian vaarallinen säännölliselle meriliikenteelle. Väylän syvyys vaihtelee 10-100 metrin välillä, eikä sitä ole merkattu kunnolla.

Jääolosuhteet vaihtelevat vielä pitkään niin paljon, että väylää voivat liikennöidä vain Polar-luokan vahvistetut alukset. Lisäksi jäänmurtaja-apua tarvitaan jatkuvasti, mikä lisää saattokustannuksia 120 000 euroa per päivä.

Koillisväylä lyhentäisi Rotterdamin ja Shanghain välistä meriliikennettä nykyisestä 30 päivästä 14 päivään. Koska liikennöivät alukset olisivat huomattavasti Suezin kanavan kautta nykyään seilaavia pienempiä, taloudellinen hyöty uudesta väylästä jää vähäiseksi.

Öljyn- ja kaasuntuotannon kustannukset arktisilla alueilla ovat huimasti korkeammat kuin esimerkiksi Lähi-idässä.

Kansainvälisten öljy-yhtiöiden arvioiden mukaan yhden 160 litran öljytynnyrillisen eli barrelin tuotantokustannukset ovat arktisilla alueilla 35-100 dollaria. Tällä hetkellä öljyn kauppahinta liikkuu alle sadan dollarin tienoilla. Tuotantokustannukset voivat siis olla jopa korkeammat kuin kauppahinta.

Lähi-idän öljyntuotantoalueilla vastaavan öljymäärän noston kustannukset ovat viisi dollaria.

Syvänmeren poraukset ovat teknisesti vaikeita ja vaativat isoja investointeja. Niihin liittyy vakavat ympäristöriskit. Jos arktisen alueen hauraaseen luontoon pääsee öljyä, sitä on liki mahdoton puhdistaa.

Kun onnettomuus sattuu, yhtiöt joutuvat koviin korvauksiin. Brittiläinen BP sai maksettavakseen 4,5 miljardin dollarin korvaukset vuonna 2010 tapahtuneen Meksikonlahden syvänmeren porauksen aiheuttaman öljyvuodon takia.

Liuskekaasu on tuonut Venäjälle uusia haasteita. Barentsinmeren Shtokmanin kaasukentän avaaminen lykkääntyy, koska Yhdysvallat on tulossa omavaraiseksi liuskekaasun avulla. Maakaasun hinta on pudonnut huimat 68 prosenttia viiden vuoden aikana USA:ssa.

Venäjän ei ole kannattavaa avata 550 kilometriä rannikolta sijaitsevaa Shtokmanin kenttää, kuljettaa kaasua putkia myöten sieltä satamaan nestemäiseksi kaasuksi jalostettavaksi, ja sitten lastata se laivoihin kuljetettavaksi maailmanmarkkinoille.