Vaadi hyvälle teolle vastine
Aamulehti
Tuomas Haakana

Utrikespolitiska institutets forskare Mikael Wigell kommenterade i en intervju för tidningen Aamulehti utvecklingshjälpen.

Apu: Tehokkainta on auttaa naisia ja lapsia pysymään terveenä ja kouluttautumaan Kriisit: Nälän torjuminen kannattaa aina, myös rokotuksille on edelleen tarvetta Kampanjat: Asiantuntijan mukaan avustusrahaa ei kannata tuhlata pieniin projekteihin

Haluan auttaa, mutten kantaa vettä kaivoon. Miten hyväntekeväisyyseurot saa tehokkaimmin perille?

Vaatimalla vastinetta, esittää Ulkopoliittisen instituutin tutkija Mikael Wigell, joka on erikoistunut muun muassa kehityspolitiikkaan.

– Kehitysapua täytyisi ehdollistaa vahvemmin, vaatia toimia ja tuloksia, Wigell tivaa.

Tutkija tahtoo kehityspolitiikkaan cash on delivery -ajattelua, jossa tukea vastaan näytetään tuloksia. Hän viittaa ennen kaikkea valtioiden rahaan, mutta mallia voi soveltaa myös yksityislahjoituksissa.

Hyvä arki selvitti tehokkaita tapoja tehdä hyväntekeväisyyttä. Wigellin lisäksi asiaa pohtivat kehitysmaatutkimuksen emeritusprofessori Juhani Koponen Helsingin yliopistosta ja Åbo Akademin kansantalouden tutkija Susanna Sandström, joka on työskennellyt YK:n alaisessa Maailman ruokaohjelmassa (WFP).

Auta naiset työhön

– Tutkimus osoittaa aika selvästi, että avun kohdistaminen naisiin ja koulutukseen on tehokkain tapa, Wigell sanoo.

Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun alainen Naisten Pankki käyttää naisten yritteliäisyyden edistämiseksi mikrolainoja. Tämän Nobelin rauhanpalkinnon saaneen ajatuksen ydin on antaa pieniä lainoja yrityksen perustamiseen, vaikkapa lehmän tai kännykän ostoon.

Mikrolainat vaativat työkykyisyyttä. Lainansaannin ehtojen täytyy olla myös tarpeeksi tiukat. Muussa tapauksessa kyse on ilmaisesta rahasta, joka ei vaadi tekemään töitä hyvinvoinnin eteen.

Pelasta lapset nälältä

– Puutteellinen ravitsemus ihmisen ensimmäisinä elinvuosina johtaa alentuneeseen fyysiseen ja henkiseen kehitykseen. Tämä on peruuttamatonta. Sen takia jopa lyhytkestoinen kriisiapu voi tuottaa pitkäaikaisia tuloksia, Sandström kertoo.

Suurin tarve ruoka-avulle on tällä hetkellä Afrikassa Sahelin alueella, missä ruuantuotantoa on koetellut paha kuivuus. Sahelin alueen maita ovat muun muassa Senegal, Mauritania, Mali, Burkina Faso, Niger, Tshad ja Sudan.

Nälän torjumisen lisäksi lasten kouluttaminen on tehokas tapa parantaa kehitystä pysyvästi.

Hyvä tapa auttaa lapsia on ottaa kummilapsi, jolloin raha menee melko suoraan lapselle ja hänen perheensä käyttöön. Kummeja välittää muun muassa Suomen World Vision.

Rokotusta ei voi myydä

– Se, mitä ihminen köyhyyden takia ei voi myydä tai vaihtaa pois, on hänelle aina hyödyksi, Sandström sanoo.

Hän kertoo, että YK:n Maailman terveysjärjestön (WHO) rokotuskampanjat ovat parantaneet elinolosuhteita tehokkaasti. Esimerkiksi polio on vähentynyt maailmassa 80-luvun lopusta tähän päivään 99 prosenttia.

Muutkin terveyskampanjat ovat tuottaneet tulosta. Esimerkiksi äitiyskuolleisuus on vähentynyt puoleen vuodesta 1990.

Rokottamiselle ja terveyskasvatukselle on kuitenkin vieläkin tarvetta.

– Malaria ja ripuli tappavat edelleen paljon ihmisiä, vaikka niiden ehkäisy on suhteellisen edullista, Sandström harmittelee.

Apu vääriin käsiin

Joissain maissa suuri osa tuesta menee korruptioon.

– Afganistanin ja Somalian kaltaiset maat ovat kroonisessa avuntarpeessa. Ongelma on se, että apua on mennyt vääriin suihin, esimerkiksi taisteleville osapuolille, Koponen kuvailee.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etteivät Afganistan ja Somalia tarvitsisi apua – päinvastoin.

– Rahaa tarvitaan eniten sellaisissa paikoissa, missä avun tehokkuus on huono sotien, korruption tai muiden ongelmien takia. Hauraissa valtioissa hallitus ei pysty tukemaan omaa kansaansa, Sandström korostaa.

Tällaisten maiden kohdalla täytyy kuitenkin aina vaatia selitystä siitä, millä tavalla raha on käytetty.

Ehkäisy tulee halvaksi

Ennalta ehkäisevä apu on aina edullisempaa kuin kriisiapu.

Sandström kertoo esimerkin vuodelta 2006, jolloin Mosambik pyysi rahaa tulviin valmistautumiseen. Apua ei kuitenkaan kuulunut. Helmikuussa 2007 jo yli 100 000 ihmistä oli jättänyt kotinsa tulvien vuoksi.

Tulvien jälkeen alueelle annettiin apua 90 miljoonaa euroa, kun valtio olisi tarvinnut ennalta vain kolme miljoonaa euroa.

Jos haluaa avun olevan tehokasta, ei kannata seurata vain mediassa usein näkyviä, valmiiksi äityneitä kriisejä. Sen sijaan pitäisi huomioida hitaasti kehittyvät ongelmat. Apua tällaisten ongelmamaiden tunnistamiseen saa oheisesta kartasta.

Suora tuki on pistemäistä

Tukea ei välttämättä tarvitse antaa järjestön kautta, vaan sitä voi antaa suoraan vaikkapa tutuille ihmisille. Yksittäiselle henkilölle annettu apu on siitä hyvä, että se menee selvästi perille.

Koponen kuitenkin muistuttaa, että suora tuki on pistemäistä ja sen laajaa vaikutusta on vaikea ennustaa.

Laajempaa tulosta voi saada aikaan tukemalla järjestöjä. Järjestöille ei kuitenkaan pidä syytää rahaa sokkona, vaan toimintaan on ensin syytä tutustua.

– Kannattaa mennä mukaan ja katsella, tekevätkö järjestöt sellaista työtä, mitä itse pitää tärkeänä. Kannattaa myös perehtyä vähän muuhunkin kuin järjestöjen omaan propagandamateriaaliin, Koponen kannustaa.

Yhteistyö arvokasta

Suurin osa avustusjärjestöistä on kansalaisjärjestöjä ja YK-järjestöjä. YK-organisaatioiden suurin ongelma on se, että niissä suurituloisten virkamiesten palkat syövät rahaa.

– Niihin menee ylimääräisiä kustannuksia verrattuna pienempiin ruohonjuuritason organisaatioihin, Wigell toteaa.

Tämän vuoksi ruohonjuuritasolla toimivissa kansalaisjärjestöissä apu menee usein tehokkaammin perille. Toisaalta YK-järjestöt toimivat usein huomattavasti laajemmalla skaalalla. Tärkeintä on kuitenkin eri järjestöjen yhteistyö.

– YK-järjestöille kansalaisjärjestöt ovat tärkeitä kumppaneita, koska niillä on paikallista tuntemusta. Kaikilla järjestöillä on oma alueensa, jonka ne hallitsevat parhaiten, Sandström selittää.

Älä lähetä tavaraa

Huonoja kampanjoita ovat ne, joissa jonnekin viedään tavaraa. Tavaroiden ohella myös ruoka on usein viisaasta tuottaa paikan päällä.

Sandströmin mukaan avustusrahaa ei kannata haaskata myöskään pienten järjestöjen “pilipaliprojekteihin”, kuten yksittäisten koulujen rakentamiseen. Koululla ei tee mitään, jos siihen ei ole varaa palkata opettajia.

Koulujärjestelmän kehittäminen siis onnistuu vain, jos maan hallitus on mukana päättämässä rakentamisesta ja rahoituksesta.

– Jos kaikki tekevät omia pieniä juttuja, siitä ei tule mitään. On parempi, että asioita tehdään yhdessä ja suunnitellaan hallituksen kanssa. Silloin pitkäjänteisyys tulee mukaan kuvioon, Sandström tiivistää.

Mihin lahjoitan?

Löydä oma järjestösi: www.kepa.fi/osallistu

MITTASUHTEET

Suomi ja Somalia

Fund for Peace -järjestön epäonnistuneiden valtioiden indeksissä Suomi on viimeinen, Somalia ensimmäinen.

Lapsista kuolee alle viisivuotiaana Suomessa noin kolme tuhannesta, Somaliassa 180 tuhannesta.

Nyt syntyvät suomalaiset elävät arviolta 80-vuotiaiksi, somalialaiset 52-vuotiaiksi.

Suomalaisten odotetaan käyvän koulua keskimäärin 17 vuotta, somalialaisten kaksi vuotta.

Bruttokansantuote henkilöä kohden oli vuonna 2010 Suomessa 44 500 dollaria, Somaliassa 115 dollaria.

Lähde: YK

KARTTA: Suurin tarve avulle on edelleen Afrikassa.

Lähde: YK, Fund for Peace

Tuomas Haakana, Tuomas Heiskanen / Aamulehti