Kommunismi on vaihtunut yhteiskuntafilosofin oppeihin. Kungfutsea suosii niin kansa kuin maan johtokin.
QUFU/PEKING. Xue Changwang, 27, toivoo perheelleen parempaa tulevaisuutta. Tämän Xue on kirjoittanut pienelle puupalalle, jonka hän ripustaa rukoustaululle Kungfutsen temppelissä mestarin kotikaupungissa Qufussa.
Xue on kotoisin köyhistä oloista. Jo lapsena hän kuitenkin oppi, että hyvä koulutus on avain menestykseen. Hänen lapsuudenidolinsa oli noin 2500 sitten elänyt kiinalainen yhteiskunta- ja moraalifilosofi Kungfutse, joka opetti muun muassa oppimisen tärkeyttä.
Mestarinsa opastamana Xue on lukenut itsensä insinööriksi ja saanut hyvän työpaikan.
”Kungfutse opetti moraalia kuten hyvää käytöstä sekä korosti opiskelua. Ilman hyvää koulutusta ei voi maailmaa muuttaa”, Xue sanoo.
Kungfutse on nyt Kiinassa kenties suositumpi kuin koskaan. Filosofista kirjoitetut kirjat nousevat myyntilistojen kärkisijoille, ja viime vuonna hänestä tehtiin menestyselokuva.
Myös Kiinaa johtava kommunistinen puolue on todennut Kungfutsen opit käyttökelpoisiksi. Mao on kuollut, mutta Kungfutse elää. Esimerkiksi presidentti Hu Jintaon toistuvat puheet ”harmonisesta yhteiskunnasta” on lainattu suoraan Kungfutselta.
Symbolisesti merkittävää on, että aiemmin tänä vuonna Taivaallisen rauhan aukion kupeeseen Pekingissä pystytettiin massiivinen Kungfutsen patsas.
Kiinalaisessa symboliikassa Kungfutse on silti edelleen alisteinen Maolle, Kungfutse-patsas kun katsoo pohjoiseen ja aukiolla oleva Maon kuva etelään. Nämä ovat Kiinassa alamaisen ja hallitsijan ilmansuunnat.
Mao ja Kungfutse on sijoitettu lähes kasvokkain. Toisin oli kulttuurivallankumouksen aikana, jolloin Mao yritti hävittää kaiken kungfutselaisuuteen liittyvän. Kirjat ja temppelit roihusivat.
”Kiinasta on tullut läpeensä kapitalistinen yhteiskunta, jonka arvot eivät enää perustu kommunismiin. Tämä heikentää kommunistisen puoleen oikeutusta valtaan. Siksi puolue pyrkii täyttämään aatteellisen tyhjiön Kiinan perinteisiltä opeilta, erityisesti kungfutselaisuudelta lainatuilla ja tarkkaan valikoiduilla arvoilla”, kirjoittaa sinologi Jyrki Kallio ulkopoliittisen instituutin tuoreessa katsauksessa.
Kiina lainaa kungfutselaisuudesta myös ulkopolitiikassaan. Retoriikassa Kiina on rauhaa rakastava maa, jonka kasvu ei ole uhka muille valtioille. Kungfutselaisuutta on, kun Kiinan johtajat sanovat karttavansa maan nousua johtoasemaan maailmassa.
Kiinan kielen ja kulttuurin levittämiseen on puolestaan perustettu maailmalle jo yli 320 Kungfutse-instituuttia. Filosofista on rakennettu Kiinan tunnetuin suurlähettiläs.
”En sanoisi, että kungfutselaisuus olisi Kiinassa jo korvannut kommunismin”, arvioi dekaani Cheng Jichun Qufun yliopistosta.
”Nykyisin haluamme oppia molemmista teorioista, niin kungfutselaisuudesta kuin kommunismistakin”, Cheng sanoo.
Dekaani on kommunistisen puolueen jäsen.
Puolue käyttää kungfutselaisuutta valikoiden. Mestari kun aikoinaan katsoi, että kansalla on oikeus syrjäyttää turmeltunut hallitsija.
Tästä ei Kiinassa tietystikään muistuteta, vaikka puolueen edustajat rypevät korruptioskandaaleissa tämän tästä ja yhteiskunnalliset ongelmat, kuten tuloerojen kasvu, jakavat kansaa entistä enemmän.
”Unelmamme on aina ollut Kiinan johtaminen oikeudenmukaisesti. Tavoitetta on vaikea saavuttaa, mutta ainakin me pyrimme siihen. Pahuus johtuu vain siitä, että kaikki eivät ole ymmärtäneet kungfutselaisuutta tarpeeksi hyvin”, dekaani toteaa.