Utrikespolitiska institutets forskare Kristi Raik och European Policy Centren Europe in the World -programmets direktör Rosa Balfourhar har 25.1. publicerat i Helsingin Sanomat en artikel där de poängterar betydelsen av en stark utrikestjänst för EU i världen.
Kun monet jäsenmaat ovat karsineet diplomatiaansa, vahva ulkosuhdehallinto lisäisi unionin vaikutusvaltaa maailmalla.
Suomen ulkoministeriö aikoo lähitulevaisuudessa sulkea useita edustustojaan. Kyseessä on merkittävä diplomaattisen verkoston leikkaus, joka on herättänyt paljon huolta.
Päätöksistä käydyssä keskustelussa on tuskin mainittu Euroopan unionia ja sen ”ulkoministeriötä” eli Euroopan ulkosuhdehallintoa. Sillä on kuitenkin keskeinen rooli Euroopan globaalin vaikutusvallan vahvistamisessa ja jäsenmaiden kansallisten diplomaattiverkostojen täydentämisessä.
Kaksi vuotta sitten toimintansa aloittaneella ulkosuhdehallinnolla on ollut vaikea alku talouskriisin ja EU-instituutioiden välisten valtataisteluiden keskellä. Julkinen näkyvyys on ollut varsin heikko, mutta ulkosuhdehallinto on saanut tunnustusta toiminnastaan monissa maailman kriisipesäkkeissä.
Suomi on kuulunut ulkosuhdehallintoa ja sen johtajaa Catherine Ashtonia kaikkein vahvimmin tukeneisiin jäsenmaihin. Useimpien muiden jäsenvaltioiden tavoin se on kuitenkin ollut odottavalla kannalla.
Vuosi 2013 on ulkosuhdehallinnon tulevalle roolille ratkaiseva. Vuoden puolivälissä Ashtonin on määrä esitellä arviointi hallinnon ensimmäisistä kahdesta ja puolesta toimintavuodesta ja esittää keinoja toiminnan parantamiseen.
Arviointiprosessiin on tärkeä ottaa mukaan jäsenvaltiot, Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti. Prosessia tulisi käyttää parantamaan jäsenmaiden sitoutumista ulkosuhdehallintoon ja vahvistamaan EU:n kykyä käyttää merkittäviä mutta hajanaisia ulkopoliittisia resurssejaan.
Yksi suurimmista haasteista on parantaa ulkosuhdehallinnon ja komission välisiä tulehtuneita suhteita. Korkea edustaja on myös komission varapuheenjohtaja ja vastaa EU:n ulkosuhteiden eri osa-alueiden koordinoinnista, mutta käytännössä hänellä on ollut tähän tehtävään vain vähän aikaa.
Muun muassa kriisinhallinta, muuttoliikkeet, ilmastonmuutos ja energiakysymykset kaipaavat moniulotteisia lähestymistapoja ja yhteistyötä. Vastuu on osittain ulkosuhdehallinnolla, osittain komissiolla.
Toinen suuri haaste on kasvattaa jäsenmaiden luottamusta ulkosuhdehallintoa kohtaan. Monet jäsenvaltiot ovat kritisoineet hallintoa ja Ashtonia läpinäkyvyyden puutteesta ja kolmen suuren jäsenmaan liiallisesta vaikutusvallasta. Ulkosuhdehallinnon on panostettava säännölliseen konsultaatioon ja tiedonvaihtoon jäsenmaiden kanssa.
Talouskriisillä on ollut ristiriitainen vaikutus unionin yhteiseen ulkopolitiikkaan. Vastakkainasettelut ja nationalismin nousu ovat kaivaneet maata jäsenvaltioiden välisen luottamuksen alta. Lisäksi talouskriisi on heikentänyt EU:n kansainvälisen toiminnan arvoperustaa ja Euroopan vetovoimaa.
Erityisesti pienille jäsenvaltioille mutta myös suurille EU pysyy korvaamattomana vaikutusvallan moninkertaistajana, mikäli jäsenvaltiot vain päättävät toimia yhdessä.
Talouskriisi on pakottanut miltei kaikkien jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnot säästötoimiin. Kun vähemmällä joudutaan tekemään enemmän, ulkoministeriöt etsivät uusia mahdollisuuksia yhteistoimintaan. Sikäli ulkosuhdehallinnon 140 EU-delegaation verkosto tarjoaa jäsenvaltioille merkittävää lisäarvoa.
Suomen tulisi ottaa huomioon ulkosuhdehallinnon toiminta kansallisen edustustoverkon kehittämisessä ja selvittää tapoja hyödyntää EU-delegaatioita. Monet jäsenvaltiot ovat jo nyt kiinnostuneita edustustotilojen jakamisesta.
Tulevaisuudessa jäsenmaat voisivat käyttää EU-delegaatioiden apua runsaammin myös niissä maissa, joissa niillä ei ole kansallista edustustoa. Delegaatioiden tulisi vahvistaa raportointiaan jäsenmaille, jotta nämä pystyisivät turvautumaan enemmän EU:n yleisraportteihin ja keskittymään paremmin kansallisen diplomatian prioriteetteihin.
Ulkosuhdehallinnon pitäisi myös ryhtyä käyttämään aloiteoikeuttaan aktiivisesti ja ottaa johtoasema EU:n ulkosuhteiden strategisessa suunnittelussa. Vain siten on mahdollista yhdistää jäsenvaltioiden ja muiden instituutioiden panokset sekä muodostaa yhteinen politiikka.
Rosa Balfour
Kristi Raik
Balfour on European Policy Centren Europe in the World -ohjelman johtaja
ja Raik Ulkopoliittisen instituutin tutkija.
Kun monet jäsenmaat ovat karsineet diplomatiaansa, vahva ulkosuhdehallinto lisäisi unionin vaikutusvaltaa maailmalla.
Suomen ulkoministeriö aikoo lähitulevaisuudessa sulkea useita edustustojaan. Kyseessä on merkittävä diplomaattisen verkoston leikkaus, joka on herättänyt paljon huolta.
Päätöksistä käydyssä keskustelussa on tuskin mainittu Euroopan unionia ja sen ”ulkoministeriötä” eli Euroopan ulkosuhdehallintoa. Sillä on kuitenkin keskeinen rooli Euroopan globaalin vaikutusvallan vahvistamisessa ja jäsenmaiden kansallisten diplomaattiverkostojen täydentämisessä.
Kaksi vuotta sitten toimintansa aloittaneella ulkosuhdehallinnolla on ollut vaikea alku talouskriisin ja EU-instituutioiden välisten valtataisteluiden keskellä. Julkinen näkyvyys on ollut varsin heikko, mutta ulkosuhdehallinto on saanut tunnustusta toiminnastaan monissa maailman kriisipesäkkeissä.
Suomi on kuulunut ulkosuhdehallintoa ja sen johtajaa Catherine Ashtonia kaikkein vahvimmin tukeneisiin jäsenmaihin. Useimpien muiden jäsenvaltioiden tavoin se on kuitenkin ollut odottavalla kannalla.
Vuosi 2013 on ulkosuhdehallinnon tulevalle roolille ratkaiseva. Vuoden puolivälissä Ashtonin on määrä esitellä arviointi hallinnon ensimmäisistä kahdesta ja puolesta toimintavuodesta ja esittää keinoja toiminnan parantamiseen.
Arviointiprosessiin on tärkeä ottaa mukaan jäsenvaltiot, Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti. Prosessia tulisi käyttää parantamaan jäsenmaiden sitoutumista ulkosuhdehallintoon ja vahvistamaan EU:n kykyä käyttää merkittäviä mutta hajanaisia ulkopoliittisia resurssejaan.
Yksi suurimmista haasteista on parantaa ulkosuhdehallinnon ja komission välisiä tulehtuneita suhteita. Korkea edustaja on myös komission varapuheenjohtaja ja vastaa EU:n ulkosuhteiden eri osa-alueiden koordinoinnista, mutta käytännössä hänellä on ollut tähän tehtävään vain vähän aikaa.
Muun muassa kriisinhallinta, muuttoliikkeet, ilmastonmuutos ja energiakysymykset kaipaavat moniulotteisia lähestymistapoja ja yhteistyötä. Vastuu on osittain ulkosuhdehallinnolla, osittain komissiolla.
Toinen suuri haaste on kasvattaa jäsenmaiden luottamusta ulkosuhdehallintoa kohtaan. Monet jäsenvaltiot ovat kritisoineet hallintoa ja Ashtonia läpinäkyvyyden puutteesta ja kolmen suuren jäsenmaan liiallisesta vaikutusvallasta. Ulkosuhdehallinnon on panostettava säännölliseen konsultaatioon ja tiedonvaihtoon jäsenmaiden kanssa.
Talouskriisillä on ollut ristiriitainen vaikutus unionin yhteiseen ulkopolitiikkaan. Vastakkainasettelut ja nationalismin nousu ovat kaivaneet maata jäsenvaltioiden välisen luottamuksen alta. Lisäksi talouskriisi on heikentänyt EU:n kansainvälisen toiminnan arvoperustaa ja Euroopan vetovoimaa.
Erityisesti pienille jäsenvaltioille mutta myös suurille EU pysyy korvaamattomana vaikutusvallan moninkertaistajana, mikäli jäsenvaltiot vain päättävät toimia yhdessä.
Talouskriisi on pakottanut miltei kaikkien jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnot säästötoimiin. Kun vähemmällä joudutaan tekemään enemmän, ulkoministeriöt etsivät uusia mahdollisuuksia yhteistoimintaan. Sikäli ulkosuhdehallinnon 140 EU-delegaation verkosto tarjoaa jäsenvaltioille merkittävää lisäarvoa.
Suomen tulisi ottaa huomioon ulkosuhdehallinnon toiminta kansallisen edustustoverkon kehittämisessä ja selvittää tapoja hyödyntää EU-delegaatioita. Monet jäsenvaltiot ovat jo nyt kiinnostuneita edustustotilojen jakamisesta.
Tulevaisuudessa jäsenmaat voisivat käyttää EU-delegaatioiden apua runsaammin myös niissä maissa, joissa niillä ei ole kansallista edustustoa. Delegaatioiden tulisi vahvistaa raportointiaan jäsenmaille, jotta nämä pystyisivät turvautumaan enemmän EU:n yleisraportteihin ja keskittymään paremmin kansallisen diplomatian prioriteetteihin.
Ulkosuhdehallinnon pitäisi myös ryhtyä käyttämään aloiteoikeuttaan aktiivisesti ja ottaa johtoasema EU:n ulkosuhteiden strategisessa suunnittelussa. Vain siten on mahdollista yhdistää jäsenvaltioiden ja muiden instituutioiden panokset sekä muodostaa yhteinen politiikka.
Rosa Balfour
Kristi Raik
Balfour on European Policy Centren Europe in the World -ohjelman johtaja
ja Raik Ulkopoliittisen instituutin tutkija.
Kun monet jäsenmaat ovat karsineet diplomatiaansa, vahva ulkosuhdehallinto lisäisi unionin vaikutusvaltaa maailmalla.
Suomen ulkoministeriö aikoo lähitulevaisuudessa sulkea useita edustustojaan. Kyseessä on merkittävä diplomaattisen verkoston leikkaus, joka on herättänyt paljon huolta.
Päätöksistä käydyssä keskustelussa on tuskin mainittu Euroopan unionia ja sen ”ulkoministeriötä” eli Euroopan ulkosuhdehallintoa. Sillä on kuitenkin keskeinen rooli Euroopan globaalin vaikutusvallan vahvistamisessa ja jäsenmaiden kansallisten diplomaattiverkostojen täydentämisessä.
Kaksi vuotta sitten toimintansa aloittaneella ulkosuhdehallinnolla on ollut vaikea alku talouskriisin ja EU-instituutioiden välisten valtataisteluiden keskellä. Julkinen näkyvyys on ollut varsin heikko, mutta ulkosuhdehallinto on saanut tunnustusta toiminnastaan monissa maailman kriisipesäkkeissä.
Suomi on kuulunut ulkosuhdehallintoa ja sen johtajaa Catherine Ashtonia kaikkein vahvimmin tukeneisiin jäsenmaihin. Useimpien muiden jäsenvaltioiden tavoin se on kuitenkin ollut odottavalla kannalla.
Vuosi 2013 on ulkosuhdehallinnon tulevalle roolille ratkaiseva. Vuoden puolivälissä Ashtonin on määrä esitellä arviointi hallinnon ensimmäisistä kahdesta ja puolesta toimintavuodesta ja esittää keinoja toiminnan parantamiseen.
Arviointiprosessiin on tärkeä ottaa mukaan jäsenvaltiot, Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti. Prosessia tulisi käyttää parantamaan jäsenmaiden sitoutumista ulkosuhdehallintoon ja vahvistamaan EU:n kykyä käyttää merkittäviä mutta hajanaisia ulkopoliittisia resurssejaan.
Yksi suurimmista haasteista on parantaa ulkosuhdehallinnon ja komission välisiä tulehtuneita suhteita. Korkea edustaja on myös komission varapuheenjohtaja ja vastaa EU:n ulkosuhteiden eri osa-alueiden koordinoinnista, mutta käytännössä hänellä on ollut tähän tehtävään vain vähän aikaa.
Muun muassa kriisinhallinta, muuttoliikkeet, ilmastonmuutos ja energiakysymykset kaipaavat moniulotteisia lähestymistapoja ja yhteistyötä. Vastuu on osittain ulkosuhdehallinnolla, osittain komissiolla.
Toinen suuri haaste on kasvattaa jäsenmaiden luottamusta ulkosuhdehallintoa kohtaan. Monet jäsenvaltiot ovat kritisoineet hallintoa ja Ashtonia läpinäkyvyyden puutteesta ja kolmen suuren jäsenmaan liiallisesta vaikutusvallasta. Ulkosuhdehallinnon on panostettava säännölliseen konsultaatioon ja tiedonvaihtoon jäsenmaiden kanssa.
Talouskriisillä on ollut ristiriitainen vaikutus unionin yhteiseen ulkopolitiikkaan. Vastakkainasettelut ja nationalismin nousu ovat kaivaneet maata jäsenvaltioiden välisen luottamuksen alta. Lisäksi talouskriisi on heikentänyt EU:n kansainvälisen toiminnan arvoperustaa ja Euroopan vetovoimaa.
Erityisesti pienille jäsenvaltioille mutta myös suurille EU pysyy korvaamattomana vaikutusvallan moninkertaistajana, mikäli jäsenvaltiot vain päättävät toimia yhdessä.
Talouskriisi on pakottanut miltei kaikkien jäsenvaltioiden ulkoasiainhallinnot säästötoimiin. Kun vähemmällä joudutaan tekemään enemmän, ulkoministeriöt etsivät uusia mahdollisuuksia yhteistoimintaan. Sikäli ulkosuhdehallinnon 140 EU-delegaation verkosto tarjoaa jäsenvaltioille merkittävää lisäarvoa.
Suomen tulisi ottaa huomioon ulkosuhdehallinnon toiminta kansallisen edustustoverkon kehittämisessä ja selvittää tapoja hyödyntää EU-delegaatioita. Monet jäsenvaltiot ovat jo nyt kiinnostuneita edustustotilojen jakamisesta.
Tulevaisuudessa jäsenmaat voisivat käyttää EU-delegaatioiden apua runsaammin myös niissä maissa, joissa niillä ei ole kansallista edustustoa. Delegaatioiden tulisi vahvistaa raportointiaan jäsenmaille, jotta nämä pystyisivät turvautumaan enemmän EU:n yleisraportteihin ja keskittymään paremmin kansallisen diplomatian prioriteetteihin.
Ulkosuhdehallinnon pitäisi myös ryhtyä käyttämään aloiteoikeuttaan aktiivisesti ja ottaa johtoasema EU:n ulkosuhteiden strategisessa suunnittelussa. Vain siten on mahdollista yhdistää jäsenvaltioiden ja muiden instituutioiden panokset sekä muodostaa yhteinen politiikka.
Rosa Balfour
Kristi Raik
Balfour on European Policy Centren Europe in the World -ohjelman johtaja
ja Raik Ulkopoliittisen instituutin tutkija.