Olemmekin jo liittovaltio!
Helsingin Sanomat
Tuomas Peltomäki

Utrikespolitiska institutets direktör Teija Tiilikainen kommenterade i en intervju för Helsingin Sanomat 9.9. EU:s utveckling mot federation.

Länk till artikeln i Helsingin Sanomat, online, s. A 6

Ei sentään, mutta EU on lähentynyt liittovaltiota koko olemassaolonsa ajan.

Elokuun loppupuolella pääministeri Jyrki Katainen (kok) ohjeisti Lahteen kokoontuneita puolueensa kansanedustajia.

Kun eurokriisi nyt syksyn mittaan syvenee, Katainen sanoi, Suomessakin alkaa kuulua keskustelua siitä, miten EU on muuttumassa liittovaltioksi.

Katainen vaati omiltaan, että ennen heittäytymistä liittovaltiokeskusteluun on tehtävä selväksi, mitä termillä oikein tarkoitetaan.

Ajatus liittovaltiosta on monen suomalaisen mielestä kauhistuttava. Siksi aihepiiri on poliitikoille hankala, varsinkin vaalien alla.

Liittovaltion määritteleminen ei kuitenkaan ole ihan mutkatonta.

“EU:ssa on yhteinen alue, vapaa liikkuvuus, maatalouspolitiikka ja ulkorajapolitiikka”, listaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen, yksi Suomen keskeisistä EU-tuntijoista ja unionin tunnettu ystävä.

“Lisäksi tavoitellaan yhteistä ulkopolitiikkaa. Aika puhdas liittovaltio.”

Liittovaltioita tutkinut professori Tapio Raunio jatkaa listaa. “EU:n oikeusjärjestelmä menee kansallisen edelle, instituutiot tuottavat ylikansallista lainsäädäntöä, yhteinen kauppapolitiikka. Monessa suhteessa EU on hyvin liittovaltiomainen jo nyt.”

Yhtenä liittovaltion tunnusmerkkinä pidetään kahden kamarin parlamenttia. Sellainen on tuttu esimerkiksi Yhdysvalloista, jossa parlamentin alahuone valitaan edustamaan kansalaisia, mutta ylähuone eli senaattorit edustavat omia osavaltioitaan.

Myös EU:ssa parlamentti valitaan samaan tapaan, ja jäsenvaltioiden ministereistä koostuva ministerineuvosto toimii käytännössä parlamentin ylähuoneena.

Tiilikaisen mukaan on lähitulevaisuuden kysymys, keskitetäänkö EU:lle vielä lisää valtaa. Nyt EU:ssa lainsäädäntöapparaatin rinnalla näkyvää valtaa käyttää komissio, jonka valintamenoja moni tutkijakin pitää kryptisinä.

Saksan liittokansleri Angela Merkel ehdotti pari viikkoa sitten, että komission puheenjohtaja valittaisiin kansanvaalilla. Mikäli tämä vielä Yhdysvaltojen presidentin tapaan muodostaisi oman hallituksensa, kulkisi EU:n liittovaltiokehitys Yhdysvaltain suuntaan.

Toinen vaihtoehto olisi muodostaa komissio samaan tapaan kuin Suomessa muodostetaan hallitus. Komissiota johtaisi pääministeri, jonka hallitus olisi vastuussa parlamentille.

Täysiverisestä liittovaltiosta EU:n erottaa varsinkin yhteisen talouspolitiikan puute. Siis se, ettei EU voi kerätä itselleen rahaa veroilla, eikä päättää rahojen käytöstä. Sellainen kuuluu edelleen jäsenmaille. EU:lla on myös oma budjetti, mutta se on pikkuruinen. EU:n budjetti on noin 120 miljardia euroa vuodessa, kun yksinään Saksan budjetti on yli kaksinkertainen.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä kuitenkin sanoo, että eurokriisi on selvästi luonut painetta siihen, että euromaat vastaisivat taloudestaan yhdessä. Se, jos mikä, lisää unionin liittovaltiomaisia piirteitä entisestään.

Juuri viime keväänä komissio rohmusi itselleen taloudellista valtaa, kun euromaat sopivat talouskomissaari Olli Rehnin johdolla, että EU:n komissio saa tästä eteenpäin tarkistaa jäsenvaltioiden budjetit. Mikäli se ei pidä niistä, komissiolle annettiin myös valta rangaista jäsenvaltiota.

“Unionissa on painetta entisestään laajentaa yhteisvastuuta, jotta kriisi saadaan hallintaan, oli kyse sitten pankkiunionista, rahoitustukimekanismien koosta tai yhteislainoista eli eurobondeista”, Vihriälä arvioi.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn työryhmä tekee parhaillaan väliraporttia rahaliiton syventämisestä ja finanssipoliittisen unionin rakentamisesta. Valmistuessaan raportista seuraa väistämättä kiivas liittovaltiokeskustelu – sellainen, mistä pääministeri Katainenkin huolehti.

Tiilikaisen mukaan eurokriisi on tuonut mukanaan talousvallan uusjaon eli taloudellista päätäntävaltaa on siirretty komissiolle. Koska valtaa on siirretty Brysseliin, täytyisi EU:n rakenteita uudistaa niin, että myös äänestäjän valta ulottuisi samaan paikkaan.

“Ja jos talouspoliittista valtaa lähdetään siirtämään unionin tasolle, täytyy pitää huolta, että demokraattinen koneisto on kunnossa”, hän sanoo.