UPI Breakfast Briefing - Kuka hyötyy EU:n hankintalainsäädännön muutoksista?

Endast inbjudna · Kansalaisinfo, Pikkuparlamentti · 10.04.2013 08:30 - 09:30
  • Endast inbjudna

Endast inbjudna

Julkisia hankintoja koskevien EU-direktiivien muutostyö on loppusuoralla. Muutosten tavoitteena on yksinkertaistaa hankintamenettelyitä ja parantaa erityisesti PK-yritysten kilpailuasemaa. Samassa yhteydessä julkisyhteisöjen solmimat käyttöoikeussopimukset tuodaan EU:n hankintalainsäädännön piiriin. Miten lainsäädännön muutokset vaikuttavat suomalaisiin hankintakäytäntöihin? Minkälaisia taloudellisia vaikutuksia muutoksilla on Suomelle?

Aiheesta alustaa vanhempi hallitussihteeri Markus Ukkola työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Puhetta johtaa Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Juha Jokela.

Tiivistelmä tilaisuudesta

Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelman johtaja Juha Jokela toivotti yleisön tervetulleeksi EU:n hankintalainsäädännön muutoksia käsittelevään UPI Breakfast Briefing – tilaisuuteen. Tilaisuudessa keskityttiin erityisesti uusien julkisia hankintoja koskevien direktiivien konkreettisiin uudistuksiin sekä niiden vaikutuksiin hankintayksiköissä ja yrityksissä. Tilaisuuden alustajana toimi vanhempi hallitussihteeri Markus Ukkola työ- ja elinkeinoministeriöstä

Taustaa

Markus Ukkola aloitti esityksensä esittelemällä kansainvälisen hankintalainsäädännön soveltamiskenttää ja suhdetta kansalliseen lainsäädäntöön. Suomen hankintalaki määräytyy EU:n hankintadirektiivien mukaan, johon ovat vaikuttaneet EU-tuomioistuimen ratkaisut. EU:n hankintadirektiivit taas perustuvat pitkälti Maailman Kauppajärjestön julkisten hankintojen Government Procurement Agreement, eli GPA-sopimukseen.

Joulukuussa 2011 Euroopan Komissio antoi ehdotukset uusiksi julkisia hankintoja koskeviksi direktiiveiksi. Nämä ehdotukset perustuivat laajaan tausta-aineistoon, jossa oli mukana oikeudellista, taloudellista sekä empiiristä aineistoa. Ukkola huomautti, että vastoin yleistä luuloa suurimmalla osalla jäsenvaltioista on oma kansallinen kynnysarvo kilpailutuksissa, ainoina poikkeuksina Iso-Britannia, Hollanti ja Irlanti. Kynnysarvojen suuruus kuitenkin vaihtelee merkittävästi: alin kansallinen kynnysarvo on Kyproksella (1700 euroa), suurin Tšekin tasavallassa (70 000 euroa). Suomessa kynnysarvo tavaroille ja A-palveluille on 30 000 euroa. Hankintalakia sovelletaan vain EU-kynnysarvot ja kansalliset kynnysarvot ylittäviin hankintoihin.

Direktiivin tuomat muutokset ja uudistukset

Uudet direktiivit kumoavat astuessaan voimaan täysin kaikki aiemmat hankintadirektiivit vuodelta 2004. Direktiivien myötä on luvassa pino muutoksia. Ensinnäkin hankintamenettelyt yksinkertaistuvat ja muuttuvat joustavimmiksi. Konkreettisesti tässä tehdään neuvottelujen käymisestä vaivattomampaa, sillä lisämääritelmiä ja informaatiota tuodaan lähes jokaiseen keskeiseen termiin. Ympäristön ja sosiaalisten näkökohtien painoarvo kasvaa, jolloin hankintoja kilpailuttaessa vammaisia työllistävät toimittajat sekä esimerkiksi elinkaarikustannukset ja työolot voidaan ottaa paremmin huomioon. Suuriarvoisten hankintojen (yli 500 000 euroa) jakamiseen on vahva paine direktiivin uudistuksessa, mikä näkyy pk-yritysten aseman paranemisessa. Lisäksi mahdollisesti vain tarjouskilpailun voittajalta pyydettäisiin selvitykset hankintojen soveltuvuudesta, mikä vähentäisi paperityötä. Neljäntenä muutoksena on edistää asianmukaisia menettelytapoja, mikä konkretisoituu mahdollisuuteen poissulkea toimittajat tarjouskilpailusta, mikäli tämä on yrittänyt vaikuttaa epäasianmukaisesti hankkijaan. Viidentenä mukaan tuotaisiin valvontaa ja hallintoa – jäsenvaltioihin luotaisiin valvonnan järjestelmä, jossa havaittuihin virheisiin voitaisiin reagoida. Lisäksi direktiivien myötä jäsenvaltioiden tulisi siirtyä sähköisiin viestintävälineisiin asetetun siirtymäajan kuluessa. Uuden innovaatiokumppanuusmenettelyn myötä tuotteen kehittely voidaan kilpailuttaa, jonka jälkeen tuotteen voisi suoraan hankkia kehittäjältä ilman uutta kilpailuttamista. Neuvoston laatiman ehdotuksen perusteella puutteellisia tarjouksia voitaisiin täydentää ja täsmentää selkeiden ohjeiden kautta. Uudet säännöt luodaan myös kansainvälisille yhteishankinnoille.

Käyttöoikeussopimusten kilpailuttaminen kirjataan myös direktiiviksi. Näissä sopimuksissa hankintayksikkö siirtää rahavastikkeen sijaan oikeuden hyödyntää palvelua. Tämä toimii esimerkiksi parkkihallien ylläpitopalveluissa, joissa käyttöoikeuden haltija voi periä asiakkailta maksun. Kynnysarvo näille sopimuksille olisi ehdotusten mukaan 5 miljoonaa euroa, soveltamisalan tarkempi määrittely käyttöoikeussopimuksissa on erittäin relevanttia, jotta tiedetään, onko kyseessä hankintasopimus, käyttöoikeussopimus vai ei kumpikaan.

Hankintayksiköissä direktiivin täsmennykset ja lisäykset näkyvät selkeämpinä sääntöinä. Selkeyttä tulee muun muassa siihen, mitkä yritykset voivat olla hankintayksiköitä, mitkä sopimukset ja järjestelyt ovat tai eivät ole lainsäädännön piirissä, miten neuvottelumenettelyt käytännössä etenevät sekä kuinka sähköiset menettelyt toimivat. Vaikka direktiivien säädösmassa kasvaa, helpottuu tulkintatyö silti käytännössä selkeämpien sääntöjen ja tarkemman tiedon vuoksi. Hankintayksiköiden mahdollisuudet esimerkiksi innovaatioiden kilpailuttamisessa kasvavat ja hankintakäytännöt yhdenmukaistunevat valvonnan myötä. Myös pk-yritysten toiminta helpottuu uusien osakokonaisuuksien sekä mittavien selvitystöiden vähenemisen myötä. Toisaalta tarjousten jättämisen vähimmäismäärärajaa lyhennetään, mikä voi vaikuttaa riittävän hyvän tarjouksen laatimiseen lyhyemmällä ajalla.

Sosiaali-ja terveyspalveluissa luovutaan niiden luokittelemisesta B-palveluiksi.Jo tällä hetkellä EU-tuomioistuin on ulottanut avoimuuden ja tasapuolisuuden periaatteet myös näihin palveluihin. Uudistuksessa sote-palvelut tuodaan laajemmin hankintalainsäädännön piiriin. Jäsenvaltioille jätetään kuitenkin joustavuutta ja mahdollisuus huomioida omat sote-erityispiirteet varsinaisten menettelysääntöjen luomisessa.

Käsittely

Ministerineuvoston virkamiestyöryhmä käsitteli komission ehdotusta vuoden 2012 ajan, ja neuvosto hyväksyi paketin joulukuussa. Suomen kantoina pakettiin olivat erityisesti selkeämmät säännöt ja valvonta, sote-hankintojen erityispiirteet ja kilpailutus, pk-yritysten mahdollisuuksien kasvattaminen sekä ympäristö- ja sosiaaliset näkökohdat. Parlamentin käsittelyssä korjausehdotuksia tuli vuonna 2012 yli 2500, mikä implikoi uudistuksen suuresta poliittisesta painoarvosta. Trilogineuvottelut parlamentin, komission ja neuvoston kesken alkoivat maaliskuussa ja jatkunevat kesään asti. Parhaassa tapauksessa direktiivien lopullinen sisältö saadaan tietoon kesäkuun loppuun mennessä, jolloin direktiivit hyväksyttäisiin syksyllä 2013 ja todennäköisellä 2 vuoden täytäntöönpanoajalla laki astuisi Suomessa voimaan vuonna 2015. Kansallisesti voidaan joutua ratkomaan harkintavallan alaisia kysymyksiä mm. kynnysarvon alittavissa hankinnoissa, sote-palveluiden hankintamenettelyiden miettimisessä sekä käyttöoikeussopimusten kilpailuttamisen sääntöjen pohtimisessa. Hallitusohjelmassa mainitaan hankintalakiin liittyen ainakin kansallisten kynnysarvojen korottaminen lähemmäs EU-tasoja, hankintalain menettelyiden yksinkertaistaminen sekä hankintalain soveltaminen sosiaali- ja terveysalan järjestelyissä.

Lopuksi Jokela kiitti kuulijoita ja alustajaa osallistumisesta tilaisuuteen ja toivotti tervetulleeksi tuleviin UPI-tilaisuuksiin.