Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen kommentoi EU:n demokratian tilaa Aamulehdessä 15.7. Tiilikaisen mukaan EU:ssa käytössä olevaa hallitustenvälistä menettelyä ei voi pitää läpeensä epädemokraattisena, sillä jäsenmaiden hallitukset ovat demokraattisesti valittuja, mutta siihen voi liittyä epädemokraattisia piirteitä.
Kun Junckerin nimitys Euroopan komission johtoon
vahvistetaan, poliittiset ryhmät EU:ssa iloitsevat.
Strasbourgissa kuhisee. Tänään Euroopan parlamentin on
tarkoitus vahvistaa EPP-ryhmän Jean-Claude Junckerin valinta Euroopan komission
puheenjohtajaksi.
Äänestys lienee läpihuutojuttu. Kesäkuussa EU-maiden
johtajien huippukokous valitsi Junckerin ehdokkaakseen.
Pöhinää on Brysselissäkin. Keskiviikkona jäsenmaat
keskustelevat Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, EU:n ulkopoliittisen korkean
edustajan ja euroryhmän puheenjohtajan valinnoista. Ne ovat pestejä, joita ne
kaikki halajavat itselleen. Viime vuosina avainsana on ollut tasapuolisuus,
mikä on tarkoittanut tasapainoilua pohjoisen ja etelän, miesten ja naisten sekä
suurten ja pienten maiden välisessä edustuksessa.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikaisen mukaan
juuri nyt puoluepolitiikka on korostunut vaalien jälkeisessä Euroopassa.
Puolueiden eurooppalaisten ryhmien painoarvo on kasvanut.
Toisaalta se johtuu viime vaaleissa käytössä olleesta
kärkiehdokasmenettelystä. Kun parlamentin ryhmät nimesivät ehdokkaitaan
komission johtoon ennen kevään parlamenttivaaleja, odotukset olivat korkealla.
Se tapahtuisi viimeinkin – eurooppalainen päätöksenteko saisi kasvot.
Siitä tulisi viimeinkin kiinnostavaa.
Mutta eurooppalaisen julkisen tilan synnyttäminen ei ole
ollut kivutonta. Kaikki eivät ole olleet samaa mieltä siitä, mitkä toimenpiteet
edistävät suoraa demokratiaa.
Soraääniltä ei ole vältytty, ja suurin älämölö on kuultu
Britannian pääministeri David Cameronilta, joka on vastustanut Junckerin
valintaa.
Jotta EU:n demokratian tilaa olisi mahdollista arvioida, on
ensin ymmärrettävä unionin poliittisen järjestelmän lainalaisuuksia. Se on
yhdistelmä hallitusten välistä demokratiaa ja suoraa eurooppalaista
demokratiaa.
– Hallitustenvälisyyttä ei voi pitää läpeensä
epädemokraattisena, sillä jäsenmaiden hallitukset ovat demokraattisesti
valittuja. Sen sijaan hallitustenväliseen menettelyyn voi liittyä piirteitä,
joita ei voi pitää demokraattisina. Esimerkiksi taustakeskustelut eivät aina
ole avoimia, Tiilikainen sanoo.
Suora eurooppalainen vaalidemokratia hyppäsi sen sijaan
kevään vaalien aikana uudelle aikakaudelle kärkiehdokkaineen. Eurooppalaiset
ryhmät korostavat nyt rooliaan hallitustenvälisten neuvottelujen rinnalla.
Kyse on siitä, miten nämä kaksi demokratian ulottuvuutta
pelaavat yhteen. Se selvinnee lopullisesti vasta sitten, kun kaikki valinnat
ovat varmistuneet. Tiilikainen huomauttaa, että jos Junckerin nimitys tänään
vahvistetaan, Euroopan unionin kärkiehdokasasettelu ei ainakaan ollut
merkityksetöntä.
Kansalaisten osallisuuden kokemusta unionin päätöksenteossa
on haluttu vahvistaa jo pitkään.
Esimerkiksi Saksassa on löytynyt tukea ajatukselle, että
komission puheenjohtaja tulisi valita suoralla vaalilla. Myös
kärkiehdokasmenettely on saanut Keski-Euroopan suurissa jäsenmaissa pieniä
jäsenvaltioita enemmän ymmärrystä.
Toisaalta hämmennystä mallin toimivuudesta on aivan yhtä
paljon. Ongelman juuret ovat siinä, että EU-päätöksenteko toimii
hallitustenvälisen demokratian ja suoran demokratian välisessä puristimessa.
Vaikka kärkiehdokasmalli ei ole ollut ongelmaton, on se
ollut yritys flirttailla aiempaa suoremman demokratian Euroopan kanssa.
Sen sijaan suurten ryhmien päätös rajata euroskeptikkoryhmät
parlamentin valiokuntien puheenjohtajapelin ulkopuolelle oli kyseenalainen.
Tiilikainen huomauttaa, että sovittuja pelisääntöjä tulisi kunnioittaa. Oli
poliittinen mielipide EU-myönteinen tai EU-vastainen, se ei saisi olla este
tiettyihin asemiin pääsylle, jos sovitut säännöt sen mahdollistavat.
Hän huomauttaa, että kansallisella tasolla se tarkoittaisi,
ettei toteuttaisi perustuslakia.