Globalisaatio ja laajamittainen kaupungistuminen ovat saattaneet kaupungit globaalin hallinnan etulinjaan, osaksi monenkeskistä järjestelmää, joka on suunniteltu ja luotu valtioita varten.
Kaupungit ovat päätyneet käyttämään valtaa osittain siksi, että valtioiden välinen toiminta on ollut riittämätöntä tai tehotonta. Kaupunkien rooli vallankäyttäjänä perustuu myös siihen, että niiden demokraattinen luonne ja välitön yhteys väestöön tekevät niistä lainmukaisia toimijoita.
Monet globaaleista ongelmista, kuten kasvihuonepäästöt, pandemiat ja kestävä kehitys, koskettavat myös kaupunkeja. Tästä syystä kaupungeilla on ainutlaatuinen asema yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi.
Kaupunkidiplomatiasta on tullut vallitseva piirre monissa maailmanpoliittisissa kysymyksissä aina ilmastonmuutoksesta kehitysyhteistyöhön. Kaupunkien ensisijaisin työkalu on verkostoituminen: sadat maailmanlaajuiset kaupunkiverkostot pyrkivät edistämään omia intressejään ja arvojaan.
Vaatimalla paikkaa globaaleissa päätöksentekopöydissä kaupungit sekä haastavat että täydentävät valtioperustaista kansainvälistä järjestystä. Lisäksi ne venyttävät kansainvälisten suhteiden ja kansainvälisen oikeuden peruskäsitteitä ja -rakenteita.
