Populismin nousu on mullistanut vanhojen puolueiden välisiä voimasuhteita useissa länsimaissa. Tähän kehitykseen linkittyvä, Yhdysvalloissa ja Euroopan unionissa käytävä ilmastokeskustelu osoittaa, miten vahvasti empiirinen ilmastotutkimus voi politisoitua ja miten ilmastopoliittiset päätökset voidaan haastaa nykyisessä poliittisessa tilanteessa. Tämä voi tapahtua huolimatta kasvavasta määrästä todisteita ilmastonmuutoksen etenemisestä ja sen tuhoisista seurauksista.

Tässä raportissa tutkitaan populistista vastustusta ja kritiikkiä kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle Pohjoismaissa, jotka ovat tavoitelleet kansainvälistä johtajuutta ilmastopolitiikassa ja joissa huomattava osa kansalaisista tukee ilmastotoimia.

Raportti avaa sitä, miten autoritaariset populistipuolueet politisoivat ilmastonmuutosta. Julkaisussa analysoidaan populistien kantoja ja strategioita Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa. Lisäksi julkaisussa esitellään analyyttinen kehys, joka jakaa ilmastotoimien vastaiset poliittiset strategiat kolmeen kategoriaan: ilmastotieteen kieltäminen (climate science denialism), ilmastonationalismi (climate policy nationalism) ja ilmastokonservatismi (climate policy conservativism).

Tutkimusprofessori
Gunilla Reischl
Astrid Nonbo Andersen
Sofie Berglund