Tässä julkaisussa analysoidaan eurooppalaisten päättäjien ja ajatushautomojen käymää keskustelua Euroopan unionin (EU) strategisesta autonomiasta. Aihetta arvioidaan myös suhteessa viime vuosien muutoksiin EU:n asemassa globaalina toimijana.

Julkaisu erottaa toisistaan perinteisen ja globaalin näkökulman strategiseen autonomiaan. Siinä missä perinteinen strateginen autonomia keskittyy kapea-alaisesti EU:n riippuvuuteen Yhdysvalloista turvallisuustoimijana, globaali strateginen autonomia korostaa EU:n kykyä kehittää omaa kansainvälistä politiikkaa, joka perustuu unionin arvoihin ja kiinnostuksenkohteisiin.

Julkaisu esittää kolme ulottuvuutta, joiden pohjalta EU:n strategista autonomiaa tulisi arvioida: institutionaalisen, aineellisen ja poliittisen. EU on edistynyt instituutionaalisten puitteidensa kehittämisessä ja alkanut panostaa omien raaka-ainevarojensa hyödyntämiseen. Globaalista näkökulmasta itsenäistä EU:ta on kuitenkin vaikea saavuttaa ilman poliittisen autonomian kehittämistä, jossa tulisi huomioida erityisesti eurooppalaisten strategisten kulttuurien yhdistyminen.

Niklas Helwig
Johtava tutkija – Euroopan strateginen autonomia