Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-tutkija Anna Korppoo on tiukka vegaani ja metsäyrittäjän tytär. Hän osaa kertoa, miksi Venäjällä on niin paljon ilmastoskeptikoita.
Tavallinen paperinsävyinen tutkija ei koskaan sanoisi näin: ”Valitsin ympäristöpolitiikan, koska tiesin, etteivät Venäjän ympäristöongelmat lopu kesken.”
Viime vuonna Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkijana aloittanut 34-vuotias Anna Korppoo tosin erottuu kollegoistaan vasta avattuaan suunsa.
Harmaaseen jakkupukuun ja painavaan pronssinväriseen kaulakoruun pukeutunut Venäjä-asiantuntija Korppoo näyttää ylikasvaneessa polkkatukassaan vain hivenen muotitietoisemmalta kuin mielikuvien karikatyyrinen tutkijahahmo.
Korppoo silmäilee kriittisesti Upin keittiön mittavaa teekokoelmaa ja pudottaa kuppiinsa pitkän pohdinnan jälkeen metsämarjamaun. Ärhäkkään flunssan vuoksi hän ei uskalla kätellä.
Kööpenhaminan ilmastokokouksen aattona Anna Korppoo on suosittu lausuntoautomaatti. Hän puhuu toimittajille vaikeista ilmastoasioista suoraan ja selväsanaisesti, mikä on tässä maassa harvinaista.
Korppoon ystävä, vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen luonnehtii tätä kiinnostavaksi, lähes paradoksaaliseksi hahmoksi, eräänlaiseksi porvaripunkkariksi.
Korppoo työskentelee ja pukeutuu muodollisen virkamiehen tavoin, mutta on tiukka vegaani, jolla on kansalaisjärjestötausta ja joka ei halua hankkia ajokorttia.
”Monenlaisia jännitteitä samassa ihmisessä”, Tynkkynen arvioi.
Ruoveteläisen metsäyrittäjäperheen Anna-tytär meni kauppaopistoon ja opiskeli merkonomiksi, sillä Korppoon perheessä yrittäjyys on ”geneettinen vika”.
Korppoo oli kuitenkin jo nuorena väitellyt isoisänsä ja veljensä kanssa ydinvoimasta ja metsä-alan ongelmista sekä opiskellut aktiivisesti venäjän kieltä.
Yliopistoon pääsy oli kiven takana, sillä Korppoo ei ollut lukijatyyppiä. Lopulta Tampere kutsui, ja Korppoo valitsi pääaineekseen ympäristöpolitiikan.
Merkittävä askel hänen akateemisella urallaan oli yliopiston erikoiskurssi, joka vietti vuonna 1999 kaksi viikkoa Bonnin ilmastokokouksessa. Korppoo vaikuttui siellä brittiläisen Royal Institute of International Affairsin esityksestä, joka käsitteli Venäjän ympäristöpolitiikkaa.
”Puhujan esiin nostamat asiat olivat niin jänniä, että ajattelin mennä heille töihin.”
Korppoo kiittelee kurssin vetänyttä professoria Jyrki Luukkasta erinomaisista mentorin taidoista. Moni muukin saman erikoiskurssin osanottajista löysi myöhemmin kutsumuksensa ilmasto-asioiden parista.
Kunnianhimoinen suomalaisopiskelija tarjoutui töihin Royal Institute of International Affairsiin, ja työtarjous otettiin vastaan sillä ehdolla, että pestin rahoitus hankitaan Suomesta.
Korppoo sai gradulleen apurahan Fortumin, eli silloisen Imatran Voiman, säätiöltä, ja muutti Isoon-Britanniaan kahdeksaksi vuodeksi.
Gradun jälkeen hän selvitti Imperial Collegessa Venäjän suhdetta Kioton päästömekanismeihin ja teki väitöskirjansa, joka käsitteli Venäjän massa- ja paperiteollisuuden energiatehokkuutta.
Korppoo pitää väitösaihettaan hyvänä valintana, sillä energia on erittäin keskeinen tekijä ilmastopolitiikassa. Hän ei uskaltanut tehdä väitöskirjaa Venäjän ilmastopolitiikasta.
”Koska en tiennyt, onko Venäjän ilmastopolitiikkaa enää edes olemassa, kun väitöskirja valmistuu. Venäjä ei silloin ollut ratifioinut Kioton pöytäkirjaa, ja koko homma oli ihan levällään.”
Kirjoittaessaan väitöskirjaansa Korppoo vieraili useaan otteeseen paperitehtailla Karjalassa ja Siperian Arkangelissa. Hän löysi Karjalasta yhä käytössä olevan 1800-luvulla rakennetun paperikoneen.
”Se ei ollut kauhean energiatehokas.”
Perhesyyt saivat Korppoon palaamaan Suomeen kaksi vuotta sitten. Paluu oli vaikea, ja vieläkin tutkijaa kauhistuttaa ajatus marraskuusta pimeässä Helsingissä.
Suomen tutkijayhteisö oli eri maata kuin Iso-Britanniassa: suomalaiset Venäjä-tutkijat ovat hyvin akateemisia. Brittien väitöskirjatkin ovat soveltavampia kuin suomalaiset.
”Minä keskityn politiikka-analyysiin, mikä on teoreettista analyysia käytännönläheisempää.”
EU:ssa Suomi ratsastaa Venäjä-tietoudellaan, mutta Korppoon mielestä suomalainen Venäjä-asiantuntemus ei ole tarpeeksi kattavaa ja strategisesti ajateltua. Venäjän kieltä ei opiskella Suomessa riittävästi, eikä siihen kannusteta kouluissa.
Korppoo ei ole koskaan asunut Venäjällä, mutta vuosien työskentely asian parissa on luonut hänelle erinomaiset suhteet maahan.
Korppoo käyttää tutkimuksissaan paljon venäläistä aineistoa ja myöntää, että maan tutkimuskulttuuri eroaa suomalaisesta. Hänen mukaansa on tavallista, että ilmastoa mallintava venäläinen tutkija valitsee 20–30 prosentin päästövähennyshaarukasta sen pienemmän vaihtoehdon.
”En tiedä, onko se lojaaliutta vai pelkoa”, Korppoo toteaa.
Hän korostaa, että eri maiden yhteiskunnalliset taustat selittävät paljon. Suomessa ja Euroopassa on vahva sosiaalitieteellinen pohja, toisin kuin Venäjällä. Siellä lähestytään asioita usein korostuneesti insinöörinäkökulmasta.
”Tämä selittää myös ilmastoskeptistä asennetta, jolla on venäläisessä tieteessä vahva ote. Monet sikäläiset tiedemiehet eivät usko, että ihminen on aiheuttanut ilmastonmuutoksen. Osa pitää ilmastonmuutosta jopa hyvänä asiana.”
Myös taloustieteen perusta on Venäjällä erilainen kuin Euroopassa, kiitos pitkän sosialismin kauden.
Niin, vihreä liike ei ole koskaan oikein saavuttanut äiti-Venäjää. Ilmastonmuutosta ei käytännössä käsitellä lainkaan maan mediassa.
Huhtikuussa Venäjän hallitus lopulta hyväksyi ilmastodoktriinin, jonka mukaan ilmastonmuutos on haitallinen ja sitä on syytä ryhtyä torjumaan.
Vielä keväällä Korppoo piti doktriinia erittäin myönteisenä kehityksenä. Nyt sävy on toinen.
”Doktriini ei ole johtanut mihinkään. Se on vain paperinpala.”
Venäjä keskittyy ilmastonmuutoksen torjumisen sijaan energiakauppaan, joka kasvattaa taloutta ja vientituloja. Koska valta on maassa varsin keskittynyttä, tietous ilmastonmuutoksen vaikutuksista pitäisi viedä hyvin korkealle tasolle, jotta asiat etenisivät.
”Venäjän yhteiskuntajärjestelmä on sellainen, etteivät kansalaisjärjestöt pääse vahvaan asemaan – etenkään, jos ne esittävät vaatimuksia. Ja tavallisilla venäläisillä on vaikeuksia selvitä arjesta, joten ilmastonmuutoksen ajattelu ei ole etusijalla.”
Korppoon mielestä venäläinen ympäristöliike on ajastaan jäljessä. Se keskittyy pääasiassa paikallisiin ympäristöongelmiin, jotka Suomessa käsiteltiin jo 1960- ja 1970-luvulla. Tämänkin vuoksi ilmastonmuutos on jäänyt lapsipuolen asemaan.
Korppoo palasi viime viikolla Bangkokin ilmastoneuvotteluista. Hänestä Venäjä näyttää nyt olevan kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa sivustaseuraaja.
”Venäjä katsoo, mitä Yhdysvallat tekee ja milloin –kuten kaikki muutkin. Yllätyn, jos Kööpenhaminassa saadaan aikaan kattava ilmastosopimus.”
Korppoo on selvästi turhautunut siihen, että Yhdysvaltojen päästövähennystavoitteet ovat riittämättömiä. Niitä ei hänestä ”voi edes verrata EU:n tai Japanin yli 20 prosentin päästövähennyksiin”.
Suuret kehitysmaat odottavat turhaan, että Yhdysvallat ryhtyisi Barack Obaman johdolla kansainvälisen ilmastopolitiikan vetäjäksi.
”Jos tavoitteet ovat Kööpenhaminassa tosi löysät, olemme jumissa niiden kanssa seuraavat kymmenen vuotta.”
Venäjän entinen presidentti ja nykyinen pääministeri Vladimir Putin suhtautuu ilmastokokouksiin nihkeästi. Etenkin Kioton sopimus oli Putinille vaikea, sillä hän koki tulleensa huijatuksi ratifioidessaan pöytäkirjan. EU oli luvannut tukensa Venäjän WTO-jäsenyydelle, mutta jäsenyys ei toteutunut.
Korppoo ei halua kovin tarkkaan analysoida presidentti Dmitri Medvedevin merkitystä Venäjän ilmastopolitiikassa.
”On vaikea tietää, kuka käyttää todellista valtaa Venäjällä.”
Kuluneen vuoden aikana Korppoo on aiheuttanut mittavat hiilidioksidipäästöt osallistuessaan viiteen neuvottelukierrokseen eri puolilla maailmaa. Hän on korvannut ne rahalla, koska jokaisen on mietittävä omaa vaikutustaan ilmastoon.
Henkilökohtainen on äärimmäisen poliittista Korppoolle. Hän ottaa ilmastonmuutoksen huomioon syömisessään ja pyrkii pitämään lomansa työmatkojen yhteydessä.
Silti kysymys lentämisestä näyttää ärsyttävän Korppoota. Hän huokaa, ja äänessä särähtää Tampeereen nuotti.
”Jotenkin tuntuu, että kaikki ympäristövastuu kaatuu ympäristöihmisten niskaan. Eivät he maailmaa yksin pelasta. Sitä paitsi, en voi tutkia asiaa lentämättä neuvottelupaikoille.”
Anna Korppoo, 34
- Ulkopoliittisen instituutin Venäjään erikoistunut tutkija.
- Opiskellut ympäristöpolitiikkaa Tampereen yliopistossa, väittellyt tohtoriksi Venäjän teollisuuden energiatehokkuudesta Imperial College Londonista.
- Syntynyt Ruovedellä, nyt elää Pohjois-Helsingissä kahden kissan kanssa. Välillä asunut kahdeksan vuotta Isossa-Britanniassa.
- Harrastaa lenkkeilyä, uintia ja vesijuoksua. Kiinnostunut kuvataiteista ja venäläisestä underground-musiikista.