Taloustieteilijä Joseph Schumpeter tunnetaan ’luova tuho’ -käsitteen keksijänä. Sen mukaan lamasta päästään irti tuhoamalla vanhat, jäykät rakenteet ja luomalla niiden tilalle uudet, joustavat järjestelmät, jotka luovat uusia tuotteita ja kysyntää.
Itävallassa uransa aloittanut ja Harvardissa sitä jatkanut Schumpeter kirjoitti myös paljosta muusta: taloustieteen oppihistoriasta, kasvusta, imperialismista sekä demokratiasta ja sosialismista.
’Luovan tuhon’ ajatus kuulostaa negatiiviselta, mutta sisältää pohjimmiltaan myönteisen sanoman. Schumpeterin mukaan syvästä lamasta päästään parhaiten irti innovaatioilla, joita talouden romahdus ruokkii. Innovaatiot auttavat luomaan uuden tuotantofunktion ja järjestämään tuotantoa aikaisempaa tehokkaammin ja tuottavammin.
Schumpeterin innovaatioteorialla on ollut ylä- ja alamäkensä, mutta koskaan sen osuvuutta ei ole kokonaan kielletty. Pääpiirteinen tutustuminen viime vuosikymmenien teknologisiin innovaatioihin ja talouskasvuun antaa aihetta jatkopohdintaan.
Ensimmäisestä öljykriisistä toipumiseen 1970-luvulla auttoi mikrosirujen ja puolijohteiden läpimurto, joka loi uutta tuotantoa ja työpaikkoja. Henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöönotto 1980-luvulta lähtien loivat uutta kysyntää ja auttoivat, tosin viiveellä, parantamaan työn tuottavuutta.
Talouden ollessa 1990-luvun alussa alamaissa miltei kaikissa teollisuusmaissa, loi internetin kehittäminen uusia yrityksiä ja työpaikkoja, jopa kokonaan uuden yrityskulttuurin. Alkunsa saivat voimakkaasti kasvaneet, internetpalveluita tuottavat yritykset, kuten eBay ja Amazon. Vaikka dot.com -kupla puhkesi vuonna 2001, hakukoneiden kehittäminen loi uutta taloudellista toimintaa. Välillä maailman parhaana työpaikkanakin palkitulla Googlella on nyt 20 000 työntekijää.
Fortune-lehti kysyi vastikään, onko tämänhetkiseen talouden kurimukseen löydettävissä innovaatioihin pohjautuvaa ratkaisua. Vastaus on pääpiirteisesti kielteinen ja ainoaksi ehdokkaaksi nousee puhdas teknologia. Eri puolilla ennakoidaankin, että tämä puhdas, vihreä tai ympäristöteknologia on seuraava nouseva sektori, jolle riskipääoma on jo hakeutumassa.
Uskolle vihreään teknologiaan on olemassa perusteita. Ilmastopolitiikassa tapahtumassa oleva käänne edellyttää vaihtoehtoista energiantuotantoa sekä kasvihuonekaasujen päästöjen rajoittamista ja niitä koskevien lupien kauppaa.
Vastaavaan suuntaan vaikuttaa energianhinnan nousu, vaikka se viime kuukausina on taantuman vaikutuksesta laskenut. Kun maailmantalous toipuu, energian kysyntä lähtee jälleen nousuun ja öljyn hinta alkaa kivuta ylöspäin. Barack Obaman hallinnon panostus vihreään teknologiaan 786 miljardin dollarin elvytyspaketissaan edistää kansainvälistä mallioppimista.
Suomessakin nähdään näkyjä nousustamme johtavaksi maaksi ympäristöteknologian kehittämisessä ja viennissä. Kyseessä onkin nouseva ala, johon on syytä panostaa. On kuitenkin syytä välttää päiväunia.
Päinvastoin kuin tietokoneissa ja elektroniikassa, vihreän teknologian tuotesyklit ovat pitempiä ja vaativat pitempiaikaista ja laajamittaisempaa panostusta. Paradoksaalisesti se on tästä syystä myös suhdanneherkkää siksi, että perinteisen energian hinnanvaihtelut muuttavat helposti sen vaihtoehtojen kannattavuuslaskelmia.
Jos sijoittajalla on kärsivällisyyttä, investointi vihreää teknologiaa kehittäviin ja tuottaviin yrityksiin on paikallaan. Samalla kannattaa muistaa tämä sijoitusvihje: vihreä teknologia on seuraava kuuma ala, mutta sijoittajan on syytä huomata hypätä siitä ulos ennen kuin investointikupla taas kerran puhkeaa. Ajoituksessa auttaa tutustuminen George Sorosin viimeaikaisiin kirjoituksiin refleksiivisestä talousteoriasta