Japanilla edessään vaikea vallanvaihto

Vuodesta 1955 lähtien Japania maailman toiseksi suurimmaksi taloudeksi luotsannut Liberaalidemokraattinen puolue on ennusteiden mukaan häviämässä elokuun 30. päivänä pidettävät Japanin parlamentin alahuoneen vaalit.

Tällä hetkellä suurinta kannatusta nauttii oppositiopuolueista suurin, Japanin demokraattinen puolue.
Liberaalidemokraatit käväisivät oppositiossa viimeksi 1990-luvun alkupuolella, kun Japani syöksyi vaikeaan taantumaan. Samankaltaisessa tilanteessa ollaan nytkin, joskin nykyinen alamäki on huomattavasti edellistä jyrkempi.

Japani on maailmantalouden elpymisen kannalta tärkeä, sillä se on Yhdysvaltain talouden suurimpia tukijoita, Maailmanpankin toiseksi suurin rahoittaja ja toimii Aasian kehityspankin keskeisenä osakkaana. Nykyisellään teollisuuden vienti ei vedä ja varat hupenevat vauhdilla.

Talouden elvyttämiseksi Japanin hallitus on vajaassa vuodessa pumpannut kiertoon yli viisikymmentä biljoonaa jeniä – runsaat neljäsataa miljardia euroa. Summa on jo noin puolet siitä, millä taloutta yritettiin elvyttää edellisen taantuman aikana vuosina 1992-2000.

Elvytyspaketeista maksetaan kuitenkin kova hinta. 1990luvulla Japanin velka nousi yli 150 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Uusimmat elvytyspaketit nostanevat velan lähemmäs 200:aa prosenttia.
Liberaalidemokraateilla on muitakin kuin taloudellisia huolia. Puolueelta puuttuu karismaattinen, ryhmiin pirstoutunutta puoluetta yhdistävä johtaja. Nykyisen pääministerin Taro Ason kannatus on alusta alkaen ollut retuperällä.

Aso tuli valituksi, kun viime syksyn puheenjohtajavaaleihin ei ilmaantunut varteenotettavaa kilpailijaa. Hän oli aloittaessaan maan kolmas pääministeri kahden vuoden aikana.

Näiden kolmen edeltäjä, vuodesta 2001 viisi vuotta pääministerinä toiminut Junichiro Koizumi oli esimerkillinen vallanpitäjä, jonka kannatusluvut pysyivät suurina hänen rohkeiden linjaustensa ja esiintymistaitonsa takia. Uutta Koizumia ei näy mailla halmeilla.

Mikäli demokraatit vievät voiton elokuun vaaleissa, heillä on enemmistö sekä ylä- että alahuoneessa ja pääministeriksi nousee todennäköisesti demokraattien puheenjohtaja Yukio Hatoyama.

Hatoyama edustaa perinteikästä poliitikkojen sukua. Hänen isoisänsä toimi pääministerinä 1950-luvulla ja hänen liberaalidemokraattien riveihin kuuluva pikkuveljensä on kantanut useata ministerinsalkkua.

Vaikka Hatoyamalla näyttäisi olevan edellytykset asemansa vakiinnuttamiseen, demokraattinen puolue kärsii samasta puolueryhmittymiin jakautumisesta kuin liberaalidemokraattinen puoluekin. Vakiinnuttaakseen asemansa Hatoyamalla tulisikin olla sekä kansan että puolueensa kaikkien ryhmittymien tuki.

Lisäksi Hatoyaman hallituksen on luotava hyvät suhteet liike-elämään, jonka edustajat ovat tähän asti verkostoituneet ensisijaisesti liberaalidemokraattien kanssa.

Ahdinkoon joutuneelta liberaalidemokraattiselta puolueelta odotetaan tiukkaa ja ennen kaikkea pragmaattista oppositiopolitiikkaa. Se pyrkii ehkä yllättävienkin vaaliliittojen avulla pääsemään mahdollisimman pian takaisin valtaan.

Vuonna 1993 puolue kohautti liittoutumalla entisen arkkivihollisensa Japanin sosialistipuolueen kanssa noustakseen takaisin hallitukseen.

Hatoyama perii taantuman syövereissä taistelevan, raskasta velkataakkaa kantavan Japanin, jonka poliittinen kenttä on myllerryksessä. Demokraattien vaalilupaukset sosiaaliturvan kohentamisesta ja samalla valtion kulujen leikkaamisesta puhuttelevat äänestäjiä, mutta niiden toteuttaminen on hankalaa – ellei peräti mahdotonta.

Tiedossa on vastedeskin vaikeita aikoja sekä Japanille että maailmantalouden tilasta huolestuneille.

Kirjoittaja toimii tutkimusassistenttina Muuttuva maailmanjärjestys -ohjelmassa Ulkopoliittisessa instituutissa.