Kiina puuhaa päästökauppaa
Helsingin Sanomat
Elina Kervinen

Suurin saastuttaja muuttaa energiapolitiikkaansa vihreämmäksi


Asiantuntijoiden mielestä aiempaa ilmastoystävällisempi linja johtuu pitkälti taloudellisista syistä.

Joko tämä olisi merkki vihreämmästä Kiinasta?

Maan hallinto määräsi vastikään yli 2 000 teollisuusyritystä sulkemaan paljon energiaa kuluttavia ja tehottomia laitoksiaan. Nyt Kiina aikoo lisäksi laatia laajan energiatehokkuusohjelman ja aloittaa kansallisen päästökauppakokeilun.

Suunnitelmat kuuluvat Kiinan seuraavaan viisivuotissuunnitelmaan vuosille 2011–15. Asiasta kertoi kiinalainen China Daily -lehti hiljattain.

Asiantuntijoiden mielestä Kiina todella ottaa nyt ilmastotoimet aiempaa vakavammin. Syy on tosin taloudellinen: Asettamalla päästökaupan kautta päästöille hinnan Kiina voisi vauhdittaa siirtymistä energiatehokkaampaan tuotantoon. Tämä on maalle tärkeää, sillä talouden kiivaan kasvun ylläpitäminen vaatii kasvavan määrän energiaa.

Siitä, minkälainen päästökauppamalli Kiinaan on mahdollisesti syntymässä, ei vielä ole tarkkaa tietoa. Selvää on, että päästökauppa olisi täysin kansallinen hanke eikä liity kansainvälisiin sopimuksiin.

Mahdollisena pidetään esimerkiksi hiilivoimalla käyvässä energiantuotannossa kokeiltavaa hiilidioksidipäästöjen kauppaa. Asiaa käsittelee parhaillaan kansallisen kehitys- ja reformikomission (NDRC) työryhmä.

Asiantuntijat katsovat kuitenkin, että jo suunnitelman kirjaamisen viisivuotissuunnitelmaan on signaali uudesta suunnasta Kiinan energiapolitiikassa.

“Hallinnon linja on hyvin selvä. Kiinan on nyt käytettävä kaikkia mahdollisia keinoja, jotta se voi saavuttaa energiatehokkuustavoitteensa. Päästökauppa on yksi muiden joukossa”, sanoo Changhua Wu riippumattoman Lontoossa päämajaansa pitävän ilmastokonsultointijärjestön Climate Groupin Kiinan-johtaja. Hän on konsultoinut Kiinan viranomaisia päästökauppahankkeessa.

Wu muistuttaa silti, että kyseessä on vasta suunnitelma, ja yksityiskohdat tarkentunevat loppuvuodesta. “Toimeenpanoon kuluu luultavasti paljon kauemmin”, hän sanoo.

Wun mukaan Kiinan ongelma on edelleen paikoin heikko markkinaosaaminen: Päätökset on helppo nuijia läpi. Käytännön toteutus voi junnata.

Kansainväliset ilmastosopimukset eivät tällä haavaa velvoita Kiinaa päästövähennyksiin. Neuvotteluissa uudesta YK:n alaisesta ilmastosopimuksesta maa korostaa edelleen teollisuusmaiden vastuuta päästöjen aiheuttajana.

Kiinan kansallisena tavoitteena ei olekaan ensisijassa päästöjen leikkaaminen vaan energiatehokkuuden kasvattaminen. Hiilipäästöjä suhteessa kokonaistuotantoon on määrä vähentää 40–45 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

Tuotannon tehokkuuteen perustuvaa tavoitetta on epäilty teollisuusmaissa laajalti. Osin siksi, että Kiina ei tarjoa tarkkoja tilastoja päästöistään. Nyt äänenpainot ovat lieventymässä, toteaa Ulkopoliittisen instituutin ilmastotutkija Antto Vihma.

Vihma pitää erityisen myönteisenä sitä, että päästökaupan myötä Kiinan päästöistä saataisiin luultavasti entistä tarkempaa ja luotettavampaa tilastotietoa.

Climate Groupin Wu toteaa, ettei Kiinan päästökaupassa ja muissa “vihreissä” toimissa ole silti ensisijassa kyse ilmastosta: Kilpailukykynsä turvaamiskeksi Kiinan on siirrettävä taloutensa paino raskaasta ja saastuttavasta teollisuudesta aloille, joilla markkinat kasvavat ja joilla tuottavuus on korkea. Hallinnon asialistan kärjessä on nyt talouden rakenteen uudistaminen.

“Kiina on kiinni petrokemian tuotteissa ja raskaassa teollisuudessa, mutta lännessä ei niitä enää haluta. Uudistusten tekeminen ei ole helppoa suuressa maassa, ja siksi hallinto käyttää nyt parhaansa mukaan ilmastokysymystä välineenä.”

Päästökauppaa konsultoivan Greenstream Network -yrityksen analyytikko Juha Ruokonen korostaa maailman väekkäimmän valtion energiaturvallisuutta. “Siinä missä Kiina vei aiemmin hiiltä ulkomaille, on siitä nyt jo tullut hiilen tuoja”, hän sanoo.

Kansainvälinen energiajärjestö IEA laskee, että Kiinan energiankulutus kasvaa ilman lisätoimia nykytasolta yli 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Energiankäytön tehostaminen olisi tärkeää sen riittävyyden takaamiseksi.

“Päästökaupan kaltaiset asiat voivat olla myös hyvä ja konkreettinen ase kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.”