Riksgränsen är både fysisk och psykisk

Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 Ukrainan ja Venäjän välille pystytettiin ensi kertaa valtakunnanraja. ”Pystyttäminen” saattaa tosin olla liian mahtipontinen sana, sillä rajan merkkinä saattaa paikoitellen olla multakasa, kuten Kouvolan pääkirjastossa parhaillaan esillä oleva Rajatilassa-valokuvanäyttely todistaa.

Kuvat on ottanut Ulkopoliittisen instituutin politiikantutkija Katri Pynnöniemi. Hän vieraili vuonna 2006 ukrainalaisen sosiologin Arseniy Svynarenkon ja venäläisen politiikantutkijan Vadim Kononenkon kanssa viidessä Ukrainan itärajan tuntumassa sijaitsevassa kylässä tarkoituksenaan selvittää haastatteluilla, miten ihmiset ovat sopeutuneet uusiin olosuhteisiin. Otteita haastatteluista on luettavissa näyttelyn yhteydessä.

Kuvaajan roolin saanut Pynnöniemi pystyi yhdistämään matkalla työnsä ja harrastuksensa.

— Ihmiset suhtautuivat kuvaamiseen myötämielisesti, ja koska lupamme olivat kunnossa, oli mahdollista toimia myös rajavartijoiden kanssa. Monin paikoin ihmisten suhtautuminen rajan läheisyyteen oli hyvin luontevaa. Kävimme suuren osan keskusteluista venäjäksi, vaikka maan virallinen kieli on ukraina.

Rajaseudun kylissä on eroja. Jotkut niistä elävät lähes luontaistaloudessa, mutta joidenkin väestö käy töissä läheisissä suurkaupungeissa. Jälkimmäiset ovat vauraampia, minkä näyttelyssä voi huomata esimerkiksi kuvasta, joka esittää 2000-luvulla rakennettua näyttävää kirkkoa.

Näyttely jakautuu neljään teemaan. ”Ylittää” käsittelee konkreettista rajan ylittämistä, jonka monet joutuvat tekemään päivittäin, koska käyvät Venäjän puolella töissä. ”Suojella” kuvaa rajavartijoiden työtä, ”kasvattaa” uuden sukupolven suhtautumista rajankäyntiin ja ”muistella” vanhojen ihmisten suhdetta nykyisyyteen ja menneisyyteen, josta muistuttavat muun muassa neuvostoaikaiset toisen maailmansodan muistomerkit.

— Näyttely tarjoaa myös mahdollisuuden vetää rinnastuksia Suomen ja Venäjän väliseen rajankäyntiin ja pohtia sitä, Pynnöniemi sanoo.

Katri Pynnöniemen varsinainen tutkimuskohde on Venäjä. Hän teki väitöskirjansa Venäjän liikennepolitiikasta ja sen suhteesta kansainvälisiin liikennekäytäviin, joten projektimatka Ukrainan maaseudulle oli perin kaukana hänen tavallisesta työstään.

Pynnöniemi on harrastanut valokuvausta 1990-luvun alusta lähtien. Hän on osallistunut yhteisnäyttelyihin, mutta Rajatilassa on hänen ensimmäinen oma näyttelynsä. Pynnöniemi mainitsee suosikkiaiheikseen ihmiset, kaupunkitilat — ja Venäjän.

Rajatilassa — kuvia ja tarinoita Ukrainasta Kouvolan pääkirjastossa 26.3. saakka.

Katri Pynnöniemi ja muut tutkijat pääsivät erikoisluvalla tutustumaan rajavyöhykkeeseen ja ukrainalaisten rajavartijoiden työhön. Laittomat rajanylittäjät ovat suuri ongelma.