Suomi kulkee tutkimus- ja kehitysrahoituksen suhteellisessa osuudessa maailman kärkikaartissa. Julkisessa rahoituksessa emme ole yhtä vahvassa asemassa, kun taas yritysten osuus, 3/4 kokonaispanoksesta, on korkea (ja Nokian osuus siitä on puolet).
Yritysten t&k-toiminnan julkinen tuki on tähän saakka suunnattu talouden rakennemuutosta ja kilpailukykyä edistäviin teknologia- ja innovaatio-ohjelmiin.
Useissa maissa käytössä oleva tutkimusmenojen verovähennysoikeus on torjuttu sillä, että se ei suuntaa resursseja oikeisiin kohteisiin.
Suomessa ollaan nyt tekemässä käännöstä tässä linjassa. Tekesin rooli yritysten innovaatioiden rahoittajana säilyy, mutta markkinalähtöiselle tutkimustyölle halutaan antaa enemmän sijaa. Yhtenä syynä tähän on, että julkinen raha ei ehtojensa ja julkisuutensa vuoksi kiinnosta kaikkia yrityksiä.
KHO:n päätöksen mukaan Tekesin täytyy julkistaa yrityksille antamansa tuet. Innovaatiotoiminta ei ole myöskään yhtä teknologiakeskeistä kuin aikaisemmin, vaan kohdistuu yhä enemmän liiketoiminta- ja palvelukonsepteihin.
Taloudellinen kriisi on toinen syy linjanmuutokseen.
Nyt korostetaan Joseph Schumpeterin oppien mukaan, että kriisistä on tultava ulos innovaatioilla. Siksi yrityksiä kehotetaan lisäämään t&k-menojaan, eikä leikkaamaan niitä.
Viimeksi Xeroxin toimitusjohtaja Indra Nooyi totesi, että huolimatta markkinoiden taantumasta ja omasta kriisistään yritys lisää tutkimuspanostaan. Suomessa sijoitukset tutkimustoimintaan ja aineelliset investoinnit ovat yhtä suuret. Nokia-tekijä vaikuttaa tässäkin suhteessa lopputulokseen.
Schumpeterin opit uudesta tuotantofunktiosta ja luovasta tuhosta konkretisoituvat muutamiin muotialoihin kuten laajakaistaan sekä vihreään ja nanoteknologiaan. Kaikki ne ovat lupaavia aloja, mutta vaarana on iskusanoihin uskominen todellisten läpimurtojen sijasta.
Tulevaisuuden kannalta elintärkeään energiatutkimukseen alan keskeiset suomalaisyhtiöt panostavat vähän.
Viime vuonna Fortum käytti t&k-toimintaan 27 ja Neste Oil 37 miljoonaa euroa (0,5 ja 0,2 prosenttia liikevaihdosta). Fortumissa tämä panos oli kolme prosenttia sen jakamasta osingosta. Ympäristö- ja energia-alalla uutta luovat innovaatiot näyttävät tulevan jatkossa rohkeilta pk-yrityksiltä, jotka tarvitsevat julkisen tuen lisäksi riskipääomaa tuotteidensa saamiseksi kansainvälisille markkinoille.
Tutkimus- ja teknologiarahoituksen käänne Suomessa kiteytyy valtiosihteeri Mikko Alkion työryhmän raporttiin, joka jätettiin TEMille kesäkuussa. Ryhmän tehtävänä oli selvittää t&k-menojen verovähennysjärjestelmää kansainvälisten esimerkkien – erityisesti Hollannin, Israelin ja Norjan – kokemusten pohjalta.
Alkion ryhmän tavoitteena on uusien yritysten saaminen mukaan kehitystoimintaan sekä rohkaista verokannustimilla uusia kasvuyrityksiä.
Kannustimilla halutaan myös vahvistaa Suomea innovaatioympäristönä, pitää keskeisten yritysten tutkimustoiminta kotimaassa ja parhaassa tapauksessa houkutella tänne innovatiivisia kansainvälisiä yrityksiä. Verohelpotusten koskiessa kaikkia yrityksiä järjestelmässä ei synny EU:ssa ongelmallista selektiivistä valtiontukea.
Talouskriisinkin vuoksi työryhmä haluaa pitää kiirettä: uuden järjestelmän tulisi astua voimaan ensi vuoden alusta.
Työryhmä ei itsekään ole varma järjestelmän toimivuudesta. Siksi ehdotetaan kolmen vuoden koeaikaa, jonka pohjalta tehdään arvio ohjelman vaikuttavuudesta.
Verokannustimien tulisi perustua Hollannin mallin mukaan tutkimustoiminnan työvoimakustannuksiin. Kun yrityksen tuloksella ei ole merkitystä, niin työvoimakustannusten subventointi voi johtaa yrityksen elinkaaren keinotekoiseen pidentämiseen.
Kuinka tähän linjanmuutokseen tulee suhtautua?
Suomessakin on syytä kokeilla verokannustimien vaikutuksia yritysten t&k-toiminnan määrään ja suuntautumiseen.
Järjestelmään liittyy kuitenkin useita epävarmuustekijöitä. Vaikka siinä halutaan korostaa pk-yritysten roolia, niin käytännössä verokannustimet palvelevat suurimpia yrityksiä asetettavasta konsernikohtaisesta ylärajasta huolimatta.
Näin riskinä on, että verohelpotuksilla vahvistetaan olemassa olevia tuotantolinjoja kuten paperiteollisuudessa on pitkään tehty.
Alkion ryhmä korostaa, että järjestelmän tulee olla sekä hallinnon ja yritysten kannalta yksinkertainen ja toimiva.
Skeptinen mieleni johtaa kuitenkin kysymään, onko Suomessa ylipäätään luotavissa yksinkertaisia järjestelmiä. Nähtäväksi jää myös valtiovarainministeriön kanta: onko se valmis hyväksymään uusia verohelpotuksia, ovat lähtökohdat sitten kuinka markkinavetoisia hyvänsä. Toisaalta yritysverotuksen alentamisella on vähemmän vaikutuksia kokonaisuuden kannalta kuin palkkaverotukseen puuttumisella.