Valko-Venäjän ankara isä
Helsingin Sanomat
Jessikka Aro

Karismaattista ja populistista johtajaa ympäröi mieto henkilökultti.


Minsk/Helsinki. Minskin keskustaan Gorkinpuiston portille on vastoin sääntöjä pysäköity tuliterä musta Audi, jonka rekisterinumero on 0001.


Se on Valko-Venäjän presidentin Aljaksandr Lukašenkan auto.


Jos joku saa tässä poliisivaltiossa pysäköidä miten sattuu, se on presidentti.


On vapunpäivä, työn juhla, ja Lukašenka, 55, turvamiehineen on tullut kävelylle puistoon juhlivan kansan keskuuteen. Kansan, joka toiveikkaana valitsi Lukašenkan presidentiksi 1994, ja jonka luottamuksen Lukašenka palkitsi junttaamalla sen rautanyrkkinsä alle.


Vaalit jäivät itsenäisen Valko-Venäjän ensimmäisiksi ja toistaiseksi viimeisiksi vapaiksi vaaleiksi.


Koulukiusatun pojan nousu köyhästä itävalkovenäläisestä kylästä Audilla ajavaksi presidentiksi oli määrätietoisen työn ja taktikoinnin tulosta. Neuvostoliiton aikana Lukašenka opiskeli ahkerasti, palveli puna-armeijan upseerina ja toimi nuorisojärjestö Komsomolin aluejohtajana.


1990 hänet valittiin Valko-Venäjän neuvostotasavallan korkeimpaan neuvostoon, jossa hän profiloitui autoritaariseksi korruptionvastustajaksi.


Presidenttiyttään hän pohjusti ajamalla Valko-Venäjän johtajan Stanislau Šuškevitšin eroon perättömillä syytöksillä. Vaaleissa Lukašenka sai vahvan mandaatin: toisella kierroksella hän sai 80,1 prosenttia äänistä.


Presidenttinä Lukašenka ajoi 1991 itsenäistyneen Valko-Venäjän takaisin neuvostoaikaan. Hän kahmi valtaa, murskasi opposition ja muodosti mieleisensä parlamentin, sulki Valko-Venäjän länneltä ja ripustautui Venäjän öljyyn.


Lukašenkan lonkerot yltävät nyt yhteiskunnan joka kolkkaan. Hän hallitsee valtion laitoksia ja talouselämää.


Valtion viestimissä propagoivaa presidenttiä ei pääse pakoon edes työpaikalla: ideologinen johtaja aivopesee työntekijöitä hallinnolle suopeiksi ja tarkkailee heitä. Epälojaalit saavat potkut, toisinajattelijoita pidätetään ja ahdistellaan.


Euroopan viimeinen diktaattori. Se oli Yhdysvaltain entisen presidentin George W. Bushin hallinnon näkemys Lukašenkasta.


Eikä kansaa juuri näy barrikadeilla. Päinvastoin.


Jos Valko-Venäjällä järjestettäisiin vapaat vaalit, Lukašenka voittaisi, arvelevat monet.


Ja miksipä ei voittaisi. Karismaattinen ja populistinen johtaja on pitänyt maan vakaana ja talouden kasvussa. Lapset saavat ilmaisen koulutuksen, aikuiset palkkatyön ja vanhukset eläkkeensä.


Presidenttiä ympäröi mieto henkilökultti.


“Tukijat kutsuvat Lukašenkaa Batkaksi eli isäksi”, tutkija Arto Luukkanen sanoo.


Isältä ei ole karannut mopo käsistä, toisin kuin monilta Keski-Aasian diktaattoreilta. Siisti Minsk toki muistuttaa neuvostoidylliä, mutta presidentin kuvia tai kultaisia patsaita ei ole.


Hän on myös onnistunut pitämään Valko-Venäjän itsenäisenä idän ja lännen puristuksessa. Venäjä on halunnut liittää Valko-Venäjän osaksi itseään, mutta Lukašenka ei ole taipunut.


“Jos vallanpitäjät vuodelta 1994 olisivat pysyneet vallassa, Valko-Venäjä olisi paljon heikompi”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija ja ohjelmajohtaja Arkady Mošes.


Idän ja lännen välissä Lukašenka on osannut myös pelata korttinsa taiten. Talouskasvu on perustunut Venäjältä saatuun tullittomaan kaasuun ja öljyyn, jotka Valko-Venäjä on myynyt kovalla tuotolla.


Nyt suhteet Venäjään ovat kuitenkin viilentyneet. Lukašenka ja Venäjän pääministeri ja entinen presidentti Vladimir Putin inhoavat toisiaan, ja Lukašenka haluaa vähentää riippuvuutta Venäjästä. Samalla hän kokee lännen uhkaksi, sillä jos Valko-Venäjä kääntyy liikaa länteen, sen pitää avata vaalit ja sallia kansalaiskeskustelu.


Silti Lukašenka tähyää länteen. EU on suunnanmuutoksesta innoissaan, ja se hyväksyi Valko-Venäjän itäiseen kumppanuusohjelmaansa.


Lukašenka tekee kuitenkin yhä, mitä huvittaa. Hän on immuuni ohjeille ja arvostelulle.


“Olen kuullut näitä syytöksiä yli kymmenen vuotta, joten olemme tottuneet niihin”, Lukašenka sanoi ennen vuoden 2006 epärehellisiä vaaleja. “Emme aio vastata arvostelijoillemme. Haluan lähteä siitä, että Valko-Venäjän vaalit pidetään meille itsellemme. –Valko-Venäjän kansalaiset ovat isäntiä maassamme.”


Seuraavat presidentinvaalit pidetään ensi vuoden alussa, ja Lukašenkan arvellaan haluavan neljännelle kaudelle. On myös arveltu, että hän petaa paikkaa pojalleen Viktorille.


Huhtikuun lopussa Lukašenka ilmoitti arvoituksellisesti saaneensa työstään tarpeekseen.


“Jos löydätte uuden presidentin, en pelkää. Joka tapauksessa hänet on ennen pitkää löydettävä”, hän sanoi.


Presidentti varmasti löytyy.


Mutta jos vanhat merkit pitävät paikkansa, kansa ei häntä valitse.