Puolustusyhteistyöstä on tullut Suomen ulkosuhteiden veturi. Yhteistyö poikii uusia aloitteita, ja se sitoo Suomea entistä tiiviimmin läntiseen turvallisuusjärjestelmään. Samanaikaisesti Suomen sotilaallinen liittoutumattomuus on menettänyt merkitystään. Suomi on järjestelmällisesti poistanut lainsäädännöllisiä esteitä, jotka ovat rajoittaneet sen liikkumatilaa turvallisuus- ja puolustuskysymyksissä.

Suomen Nato-suhteissa on tapahtunut muutos. Nato-kumppanuuden painopiste on siirtynyt yhtäältä kansallisen ja toisaalta Naton kollektiivisen puolustuksen tukemiseen. Suomi on myös entistä halukkaampi näkemään EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteisönä.

Kahdenvälisten puolustusyhteistyökumppanuuksien verkosto on myös kasvanut, ja kumppanuuksien syventämisen katsotaan parantavan mahdollisuuksia saada poliittista tai sotilaallista apua mahdollisessa kriisissä. On paljon puhuvaa, että Suomi ja Ruotsi harjoittelevat aluepuolustusta yhdessä.

Suomen puolustusyhteistyö Yhdysvaltain kanssa on uraauurtavaa. Poliittisesti ja sotilaallisesti Suomi on siirtynyt lähemmäksi Washingtonia. Harjoittelu sotilaallisen supervallan kanssa on vahva strateginen signaali. Molemmilla mailla on yhteisiä intressejä Euroopassa, erityisesti Itämeren alueella.

Matti Pesu
Vieraileva tutkija - Euroopan unioni -tutkimusohjelma