Tämä läpileikkaava teema keskittyy suurvaltapolitiikan muuttuviin muotoihin uudessa supervaltojen ja läntisen valtakauden jälkeisessä maailmassa. Tutkimusteema hyödyntää myös ennakointimetodeja esimerkiksi suurvaltapolitiikkaan vaikuttavien kriittisten epävarmuustekijöiden arvioinnissa. Teeman tutkimuksellisia painopisteitä ovat nousevat alueelliset suurvallat, kiistanalaiset naapuristot sekä muuttuvat suurvaltakilpailun muodot ja strategiat.
Ei-länsimaisten suurvaltojen nousu, liberaalien kansainvälisten normien heikkeneminen, monimutkaiset keskinäisriippuvuuksien verkostot ja kiihtyvä teknologinen kilpailu muuttavat suurvaltapolitiikan perusteita ja dynamiikkaa perustavanlaatuisella tavalla. Nykyisessä yhä moniäänisemmässä maailmassa erilaiset globaalit ja alueelliset suurvallat kilpailevat vaikutusvallasta monella eri kentällä. Alueellinen hallinta ja vaikutusvalta ovat yhä keskeisiä suurvaltakilpailun muotoja, mutta kilpailu kriittisten globaalien virtojen hallinnasta, johtavista teknologisista kyvykkyyksistä ja kansainvälisten normien määrittelystä ovat yhä tärkeämpiä suurvaltakilpailun kenttiä.
Vahvimpien suurvaltojen – Yhdysvaltojen ja Kiinan – edut ovat usein ristiriidassa, eikä kumpikaan näistä valloista kykene toimimaan globaalina supervaltana tai hegemonina. Varsin usein maiden sisäpolitiikka ohjaa valtioiden ulkopoliittisia päätöksiä, mikä osaltaan rajoittaa niiden kansainvälistä roolia. Globaalihallinnan rakenteiden heikentyminen vahvistaa alueellisten suurvaltojen – kuten Intian, Venäjän tai Turkin – suhteellista valtaa. Vallan alueellistuminen lisää kansainvälisen järjestelmän ennakoimattomuutta ja epävakautta.